Hetken lahjat

Ohi vilahtava tuokio
on täydellinen

Niin kuin illan kiireisimpänä hetkenä
Aleksin joulukadulla keskellä Helsinkiä
sataisi yhtäkkiä lunta
Avaruuden täysi suuria valohiutaleita
putoaisi hitaasti

Joka kerta odottamatta
se mitä et ymmärtänyt toivoa

Ja muistat sen aina

Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Almanakkaa ostamassa

Maalla käydessä poikkesin kirjakaupassa. Aikaisemmin niitä oli kaksi, mutta liitosten laajentama kunta ja ympäröivä seutu pitävät hengissä enää tämän. Tuttu vanha rouva halusi Yliopiston almanakan . Niitä ei kuitenkaan ollut kirjakaupassa yhtään, kun hän saattajineen hankkiutui ostoksille. Pakko tilata. Nyt menin kyselemään rouvan allakkaa, ja se olikin saapunut. Kaupassa oli myös miesasiakas, joka penkoi kalenterihyllyä pitkän aikaa. Hän kaipasi viiden vuoden päiväkirjaa. Ei, ei ollut. Luvattiin tilata, ensi viikolla tulisi. Kassalla mies seisoi edessäni iso ja painava kymmenen vuoden päiväkirja kädessään. Myyjä selitti uudelleen, että ensi viikoksi saataisiin viiden vuoden kirjoja. "On niin pirun pitkä matka lähtee hakemaan", mies totesi yrmeänä. Asiakkaiden tarpeet ja myymälän valikoima eivät kohdanneet. Alepöytä notkui skräppäyspapereita, mutta vuodenvaihteen tuotteiden saatavuus oli todella heikko. Tällä menolla käy niin, että tavarat ostetaan jo hyviss...
Read more »

Median hohto on mennyt

Luulin olevani ainoa jonka kiinnostus lehtiin, televisioon, radioon ja kirjoihin on hiipunut. Sitten Kirsti Ellilä kirjoitti blogissaan Kirjailijan häiriöklinikka , että hän on vieraantunut mediasta: "Olen lopettanut lehtien lukemisen, television katselun ja radion kuuntelun. Joitakin kirjoja luen, mutta hitaasti ja vaivalloisesti." (Miten saat ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa 20.1.2015) Ehkä muillekin on käynyt näin, mutta asiasta ei puhuta. Onko väki siirtynyt kaikessa hiljaisuudessa omien harrastustensa pariin? Televisio seisoi vuosikaudet nurkassa ruutu mustana. Uutiset katsoin toisella silmällä, sään keskittyneesti. Muuten riitti satunnainen elokuva tai dokumentti. Vanhasta tottumuksesta seurasin erilaisia hevoskilpailuja; tammikuun lopun Prix d'Amérique -ravit kuuluivat niihin. Kun muutin lähiöön, päätin olla hankkimatta televisiota. Liian kalliita säätiedotuksia. Nykyisin uutisnälkäni tyydyttyy hetkessä. Radio Vegalla on käypä ilta-annos: lyhyet uutise...
Read more »

Pihalinnut

Talitiainen aloittaa heleästi aamuneljältä: titity ti titity ti.  Kesäkuun sievin näky on tiainen syreenin latvassa: keltainen vatsa loistaa liilan kukkavaahdon seassa, pää kääntyilee ja pikisilmät tarkkailevat ympäristöä. Puiston hakkuutöiden jälkeen täällä ei juuri muita nurkkalintuja olekaan kuin tintit. On tietysti pakko myöntää, että aamu-uni on makeaa, kun harakat eivät räkätä. Monena kesänä seurailin niiden touhuja. Ensimmäinen risupallo kelpasi kaksi vuotta. Seuraavina pykättiin uudisrakennus aina vain lähemmäs ikkunaani, ja lopulta matkaa oli joku metri. Harakka pitää muutakin ääntä kuin räkätystä. Viestittelyä riitti koko valoisan ajan. Hermoni kestivät, kunnes jälkikasvu lähti pesästä. Sitten poikaset hyppivät pensaan alla ja säksättivät loputtomasti. Emot räksättivät huolestuneina takaisin. Olisin minä silti pitänyt harakat. Ja satakielen. Se mekasti samassa pensaikossa melkein läpi yön. Istuskelin villatakkiin kääriytyneenä parvekkeella ja kuuntelin ...
Read more »