3.12.2014

Joulunaluspimeys

Pitkät hämärät, pitkät yöt, kohta joulu. Ihmiset valittavat, että on synkkää.

Jo lapsena pidin syyspimeydestä, joka laskeutui elokuun iltoihin. Talojen ikkunat näkyivät valopisteinä mustassa maisemassa, eikä niitä ollut monta. Pimeys kietoi kaiken sisäänsä kuin lämmin huopa.

Kun radion säätiedotus varoitti hallasta, käytiin ottamassa eläimet navettaan. Taskulamppu valaisi peltotietä, ja taivaalla oli mielettömästi tähtiä. Lehmät tunkivat laitumen portille, sillä ne tiesivät hyvin, minkä takia ihmiset tulivat vielä niin myöhään.

Vain päärakennukseen oli vedetty sähkö. Siksi isot lapset kantoivat pimeällä myrskylyhtyä käydessään navetassa, tallissa ja ladossa, joihin oli matkaa. Ei pelottanut, vaikka huuhkaja tuijotti joskus puimalan katon rajasta.

Sama tunnelma herää kaupungissa hämärän puiston keskellä. Pimeys on yhä lämmin.

Talviyö odottaa tummana ja levollisena kuin kynnöspelto tai kantava tamma. Keväällä syntyy uutta, mutta siihen on vielä aikaa. Nyt ollaan tässä. Luonto saa tehdä tehtävänsä.

6 kommenttia:

  1. Ah lapsuus. Metsäkulmalla ei ollut sähkövaloja, kuljettiin tosiaan myrskylyhdyn kanssa talliin ja saunaan ja sisällä paloi öljylamppu. Jonka paikallinen kauppias osti heti antiikkitavarana, kun sähköt viimein 60-luvulla vedettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli viime vaiheessa ennen sähköjä öljylamput, joissa oli kirkkaasti valaiseva valkoinen sukka. Googlen kuvahaku ei löytänyt juuri niiden näköistä, kun äsken yritin. Lamppuihin piti lisätä valopetrolia, että se riitti koko illaksi. Jos sukkaan ilmaantui musta täplä, liekkiä pienennettiin kiireesti. Muuten lamppu alkoi savuttaa ja levitti nokihiutaleita koko huoneeseen. Siihen aikaan lapset hallitsivat tällaiset teknologiat. :)

      Poista
  2. Todella mukavaa kerrontaa. Tuntui niin tutulta, tuollaista oli minunkin lapsuuteni maalla. Syksy oli oikeastaan mukavaa, kun saattoi asettua "aloilleen" kesäisen rientämisen jälkeen.
    Pimeyteen olen uudelleen tutustunut, kun kesällä muutimme Oulusta Hailuotoon, pieneen Vasken rantataajamaan. Ei yhtään katuvaloa missään, ainoastaan meidän asukkaiden valot, 8:ssa talossa. Nyt on kuutamoyö ja myrskyää. Meri yrittää vapautua rantajäistä.
    Tosi kiva, että löysin blogisi! terkkuja Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että pidit! Nurkissa ujeltava tuuli herätti etelärannikollakin ihailemaan kuun ohi rientäviä pilviä. Puistosta on kaksi lamppua sammunut juuri ikkunan kohdalta, eikä niitä ole onneksi vielä vaihdettu. Minun mielikuvissani Oulun seutu on valoisaa Suomea. Jo Vaasan ja Kokkolan tienoilla käy niin, että vapun jälkeen alkaa olla vaikea saada unta, kun yö ei tulekaan kunnolla.

      Poista
  3. Juuri olen ajatellut sitä miksi kohkataan pimeydestä ja kaamoksesta kuin se olisi tappava tauti. Pimeä aika on mukavaa, voi sytyttää takkaan tulen ja kääriytyä vilttiin sohvan nurkkaan. Ei ole pihatöitä - eipä onneksi lumitöitäkään. Joskus portilla seisoessa tosin on tullut mieleen että astuu mustaan säkkiin kun astuu pihaan. Mutta muuten syksyn ja talven hämärtyy ja pimeys on lepoaikaa luonnossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan. Ja kohta on uusi nautinto: maalis- ja huhtikuun aikaiset aamut, kun huoneessa on viileää ja valoisaa, ulkona ehkä hankikantoset joilla voi hiihtää nopeasti kauas. Eletään hetkessä!

      Poista