Entä jos siirtyisin minimalistiseen ajanlaskuun? Vuodenaikoja olisi vain kaksi: kesä ja talvi.
Riimusauvojen ja painettujen kalenterien myötä talven ensimmäiseksi päiväksi vakiintui 14. lokakuuta, josta käytettiin nimitystä talvipäivä. Kesä taas alkoi suvipäivänä eli 14. huhtikuuta.
Miniän erikoinen
syntymäpäivä
Virsikirjoissa julkaistuihin kalentereihin suvi- ja talvipäivä merkittiin 1600-luvun puolivälistä 1800-luvun loppupuolelle.
Kustaa Vilkuna kertoo Vuotuisessa ajantiedossaan että talvipäivä-sana kuului ennen virkakieleen: vuonna 1597 lähetetyssä kirjeessä se annettiin määräpäiväksi.
Kansa tavasi virsikirjojaan ja allakoitaan innokkaasti. Nimipäivät toimivat muistin tukina: Hermannilta heinään ja niin edelleen. 14.10. oli Calixtuksen päivä ja 14.4. Tiburtiuksen.
Äitini on syntynyt 14. huhtikuuta. Kun miniän syntymäpäivästä tuli puhe, vanhaemäntä huomasi kuulemma heti:
– Mutta sehän on tiburtius!
Vanhaemäntä oli 1900-luvun alkuvuosien lapsia. Hänellä oli tapana puhua keväällä tiburtiuksesta, suviöistä ja sään enteistä. Jos oli suoja, se tiesi hallatonta kesää ja täysiä vilja-aitan laareja.
Siitä talon naiset eivät kai olleet selvillä, että P. Tiburtius kuoli marttyyrina vuonna 229.
Talvipäivä Stadin
lähiössä
Jossain vaiheessa Calixtus I oli orja ja noin 217–223 kiistelty paavi ja lopulta marttyyri. Hän saa minun puolestani levätä rauhassa juhlimatta.
Kaksi allakan sanelemaa vuodenaikaa sen sijaan on kätevä järjestely.
Sään oikuista ei tarvitse välittää. Se, missä olomuodossa H2O putoaa taivaalta, on samantekevää niin helmi- kuin heinäkuussakin, ja keskilämpötila saa vapaasti seilata plussalla tai miinuksella.
Talvipäivä sopii modernille etelärannikon kaupunkilaiselle pukeutumisen rajakohdaksi.
Villakangastakki tykötarpeineen haetaan nyt komerosta eteisen naulakkoon ja siirretään takaisin huhtikuussa suvipäivänä.
Riimusauvojen ja painettujen kalenterien myötä talven ensimmäiseksi päiväksi vakiintui 14. lokakuuta, josta käytettiin nimitystä talvipäivä. Kesä taas alkoi suvipäivänä eli 14. huhtikuuta.
Miniän erikoinen
syntymäpäivä
Virsikirjoissa julkaistuihin kalentereihin suvi- ja talvipäivä merkittiin 1600-luvun puolivälistä 1800-luvun loppupuolelle.
Kustaa Vilkuna kertoo Vuotuisessa ajantiedossaan että talvipäivä-sana kuului ennen virkakieleen: vuonna 1597 lähetetyssä kirjeessä se annettiin määräpäiväksi.
Kansa tavasi virsikirjojaan ja allakoitaan innokkaasti. Nimipäivät toimivat muistin tukina: Hermannilta heinään ja niin edelleen. 14.10. oli Calixtuksen päivä ja 14.4. Tiburtiuksen.
Äitini on syntynyt 14. huhtikuuta. Kun miniän syntymäpäivästä tuli puhe, vanhaemäntä huomasi kuulemma heti:
– Mutta sehän on tiburtius!
Vanhaemäntä oli 1900-luvun alkuvuosien lapsia. Hänellä oli tapana puhua keväällä tiburtiuksesta, suviöistä ja sään enteistä. Jos oli suoja, se tiesi hallatonta kesää ja täysiä vilja-aitan laareja.
Siitä talon naiset eivät kai olleet selvillä, että P. Tiburtius kuoli marttyyrina vuonna 229.
Talvipäivä Stadin
lähiössä
Jossain vaiheessa Calixtus I oli orja ja noin 217–223 kiistelty paavi ja lopulta marttyyri. Hän saa minun puolestani levätä rauhassa juhlimatta.
Kaksi allakan sanelemaa vuodenaikaa sen sijaan on kätevä järjestely.
Sään oikuista ei tarvitse välittää. Se, missä olomuodossa H2O putoaa taivaalta, on samantekevää niin helmi- kuin heinäkuussakin, ja keskilämpötila saa vapaasti seilata plussalla tai miinuksella.
Talvipäivä sopii modernille etelärannikon kaupunkilaiselle pukeutumisen rajakohdaksi.
Villakangastakki tykötarpeineen haetaan nyt komerosta eteisen naulakkoon ja siirretään takaisin huhtikuussa suvipäivänä.
Ne on ns. uudet suviyöt, Tiburtius kumppaneineen. Vanhat suviyöt on 23.-25.4, eli heinäyö, viljayö ja marjayö. Ennen vanhaan kun ravinto saatiin maasta, vedestä ja metsästä, oli tarkoituksenmukaista seurata suotuisia ja epäsuotuisia luonnon merkkejä. Tämän vuoden keväällä kaikki suviyöt, uudet ja vanhat, olivat kylmiä. Niinpä myös kesä oli epävakainen ja kylmä; harvoin heinäkuussa on varaavaa takkauunia lämmitetty. Ja vihalle epäsuosiollisten säiden vuoksi myös sato on jäämässä peltoon näinä leveysasteilla. Porkkanamviljelijät eivät pysty nostamaan juurikkaitaan , vilja jää puimatta monin paikoin.
VastaaPoista"Jos suviöinä on kylmä, on kylmää 40 vuorokautta" sanoi vanhat ihmiset.
Siis viljalle epäsuosiollinen...
VastaaPoistaMulle nämä suviyöt ovat jääneet aina jotenkin epäselviksi, vaikka olen ilmeisesti lapsesta asti kuullut sekä uusista että vanhoista.
PoistaHyvän selostuksesi innostamana rupesin tutkimaan asiaa ja löysin jutun, jonka haluan säilyttää linkkeineen päivineen. Koska linkit eivät toimi kommenttikentässä, väsään erillisen postauksen, että pääsen tarvittaessa klikkaamaan suoraan tietoon.
Enteet ovat tänä kesänä käyneet inhasti toteen. Mökkiläisen loman pilalle meno on huono juttu, mutta viljelijän elanto riippuu säästä, ja se on oikeasti vakava asia.
Uutta privaattia vuodenaika-allakkaa olen fundeerannut jo aiemminkin, kun meteorologit ovat pähkäílleet, mikä talven kylmistä jaksoista olisi se varsinainen talvi. Johonkin kohtaan lokakuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin termisen talven on pakko osua. :)