Siirry pääsisältöön

Kitkijät

Kommentoija törkkäsi kipupisteeseeni, kun hänelle valkeni, etteivät kirjastot säilytä kaikkea. Asiakas voi tosiaan jäädä nuolemaan näppejään.

Helsingin kaupunginkirjasto rakentaa Töölönlahdelle Oodia, johon tulee studioita ja muita pöksiä, elävien kuvien teatteri ja niin edelleen. Saa noita tietysti olla, mutta meikäläinen istuu antiikkisen läppärinsä ääressä ja tuntee syrjäytyneensä.

Olen kai epätrendikäs kulttuuritantta. Pyöriikö niitä kirjastoissa liikaa?

Helmet-tietokannasta hävisi yllättäen Samuel Pepys – vihreäkantinen päiväkirjasarja, jonka olen lukenut kahteen kertaan ja ajattelin lukea nyt kesän mittaan uudelleen. Kymmenkunta paksua osaa, sensuroimattomat naisjutut ja hyvät tieteelliset selitykset.

Myös Harold Nicolsonin ja James Lees-Milnen päiväkirjat ovat menneet samaa hukan tietä. Ymmärrän miksi vajaat sarjat on poistettu, mutta ei Nicolsonin elämäkerta korvaa niitä.

Jamesin duunin evakkopaikka oli High Wycombe. Parina Englannin-kesänäni kävin siellä kaupoissa, kun en viitsinyt lähteä Oxfordiin. Vai oliko James uinailevassa West Wycombessa, jossa historia havisi? Ääh!

Diplomaatti Harold oli kirjailija Vita Sackville-Westin mies. Niillä oli aika erikoinen avioliitto, kaksi poikaa, koti linnan raunioilla ja vuosien aherruksen jälkeen puutarha, johon alan harrastajat tekevät yhä retkiä. Ne tunsivat Virginia ja Leonard Woolfin ynnä muita kulttuuripersoonia.

Olisinpa älynnyt, että poistot uhkaavat juuri niitä kirjoja, jotka olisin halunnut lukea. Vanhat päiväkirjat ovat kiinnostavampia kuin nykymaailman tv-formaatit. Voi, miksen ryhtynyt toimeen ajoissa!

Varaamalla olisin saanut painavat teokset melkein tuohon ostarille ja voinut lukea niitä rauhassa kotona. Eniten riepoo Pepys, jonka katoamistempun hoksasin pari kolme viikkoa sitten. Hölmö kun olen, en käsittänyt, että jopa Pepys voidaan poistaa.

Eikö nyt muutamalle britille olisi löytynyt tilaa, kun on varaa studioihin ja kaikkeen? Täytyy litteräärejä mummojakin palvella.

Töölönlahti on niin syrjässä, ettei siitä taida olla iloa. Postitalon Kirjasto 10 aseman vieressä on juuri ja juuri menetellyt, kun olen laukannut palautukset kassissa suoraan metroon.

Kommentit

  1. Anonyma26.6.17

    Helpottiko valittaminen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu. Ensin yllätyin siitä, että harmitusta riitti blogimerkinnäksi asti ja vielä niin, että teksti syntyi sen energialla nopeaan tahtiin.

      Pepys oli pyörinyt mielessä kaiken talvea. Päiväkirjat olivat bucket list -kamaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Olisin lukenut ne vielä kerran nautiskellen ja ajatuksen kanssa, mutta sen jälkeen tuskin enää uudestaan.

      Toinen yllätys oli se, että kun olin julkaissut tekstin, harmituksen tilalle tuli melkein heti olankohautusmieliala: no ei sitten, keksitään muuta tekemistä (implikaatio: muuta kuin lukeminen, sillä Pepys olisi ollut iso projekti, jonka peruuntuminen vapauttaa runsaasti aikaa).

      Niin että kyllä valittaminen helpotti! Kiitos inspiraatiosta!

      Poista
  2. Jaffa30.6.17

    Mikä heppu tämä Pepys taas olikaan? Nimi on jäänyt mieleen joltain luennolta, mutta en osaa paikallistaa häntä muuten kuin että kuuluu Englannin kirjallisuuteen. Voivatko jonkun päiväkirjat todella olla niin kiinnostavia, että haluaa lukea ne useampaan kertaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selityksestä tulisi niin pitkä, että väsään nyt pyhän seutuna esittelyn Pepysistä oikein blogimerkinnäksi.

      Pepys oli valtionhallinnon miehiä, työpaikka Navy Board = merenkulku-jokin, äkikseltään tulee mieleen merenkulkuhallitus. Tyyppi piti salaista päiväkirjaa suunnilleen 1660-luvun ajan.

      Tykästyminen on epäilemättä minun persoonakohtaista omituisuuttani, mutta ura- ja rikastumisjuonien lisäksi seuraelämä hovin liepeillä, kauniit ja / tai halukkaat naiset, teatteri, arkinen kotielämä ja historialliset tapahtumat ovat aikuisen oikeasti kiinnostavia.

      Kieleen tottuu, ja selityksistä on apua. Pian oppii muistamaan, että house of office on huusi.

      Päiväkirjoista on julkaistu valikoima suomeksi, mutta sain 90-luvulla suomennoksesta melkein rakkoja nahkaani.

      Poista
    2. Useaan kertaan lukemisen tekee mahdolliseksi ja kiinnostavaksi myös aineiston laajuus. Jokainen kokonainen vuosi = paksuksi katsottava kirja. Teksti ei tyhjene kertalukemisella.

      Poista
    3. Jaffa11.7.17

      Kävin juuri siivoamassa house of officen!

      Poista
    4. Yhdessä Pepysin asunnoista laitos oli kellarissa, ja kun naapuri ei ollut tyhjentänyt ajoissa omansa alustaa, turds oli vyöryneet Pepysin puolelle.

      Poista

Lähetä kommentti