Huoneihmisen iholla

Sää on ainoa, mitä kaupunkilaisella oikeastaan on jäljellä luonnosta, eikä sillekään joudu altistumaan kovin paljon.

Toisaalta sää on nykyään harrastus. Kauppias mainostaa langatonta joka kodin sääasemaa, ja innokkain porukka ajelee satoja kilometrejä ukkosrintaman perässä.

Tavallinen mutta
harvinainen

Kirjailija Matti Mäkelän "elämyksellinen essee" eli Sääkirja  lähtee liikkeelle huoneihmisen – hauska määritelmä! – vähistä tilaisuuksista olla ulkona:

"Neljä päivää, koko elämässä, siinä huoneihmisen mahdollisuus kokea marraskuinen, tyyni, aurinkoinen arkipäivä luonnossa! Siksi myös tämän kirjan toinen osa kuvailee suomalaista vuodenkiertoa nykyihmisen näkökulmasta, kaikkia niitä nautintoja, tylsyyttä ja elämyksiä, joita sää voi antaa."

Mäkelä perustaa laskelmansa neljästä päivästä siihen, ettei aurinko juurikaan paista marraskuussa ja että ihmisen elämästä menee 20 vuotta koulussa ja seuraavat 30 töissä.

Vain jos saa määrätä ajankäytöstään itse, pääsee Mäkelän tavoin kulkemaan luonnossa silloin, kun toiset ahertavat sisällä.

Maapallo vaappuu
radallaan

Ennen kuin Mäkelä kuvailee vuodenkierron askareita ja tunnelmia, hän kirjoittaa maapallon historiasta, sään vaikutuksesta politiikkaan ynnä muusta, mihin en nyt jaksanut syventyä.

Hetken aikaa fundeerasin Milankovićin syklejä, joita Mäkelä selostaa näin:

• Ensiksikin – – maapallo heiluu akselikulmassaan 22,1 ja 24,5 asteen välillä. Tämän kaltevuuskulman vaihtelun rytmi on 41 000 vuotta.
• Toinen vaapunta – – kiertorata heiluu – – niin, että välillä aurinko on ellipsin keskellä ja välillä maapallo kulkeutuu vuorotellen ääriasentoon ellipsin kumpaankin päähän. – – rytmi on puolestaan 22 000 vuotta.
• Kolmas huojunta on – – kiertoradan litistymisen ja pyöristymisen vaihtelu. Se on epäsäännöllistä, mutta keskimääräinen rytmi on noin 100 000 vuotta.

Milankovićin syklit vaikuttavat jääkausien syntyyn. Onneksi ei tarvitse pelätä, että Skandien vuoristoon alkaa sataa enemmän lunta kuin sitä ehtii kesällä sulaa. Kohdallemme on osunut jääkausijakson lämmin kausi.

Ympäristön saastuttajat eivät tietenkään voi käyttää tätä verukkeena.

Fiksu ihminen elää kohtuullisesti ja pitää asiasta vouhkaamatta nurkkansa puhtaina. Ei päästäisi jätettä luontoon, vaikka ilmasto kestäisi sen.

Juhannus mökillä
tai festareilla

Mäkelä tarkastelee esimerkiksi uutta kalenterivuotta, joka jakautuu työhön ja lomaan kuten viikko arkeen ja viikonloppuun. Nuorille festarit ovat ainakin yhtä tärkeitä kuin perinteiset juhlat.

Sää on kaikille melko lailla samantekevä paitsi viikonloppuna ja lomalla, jolloin sen pitäisi ehdottomasti olla hyvä, toisin sanoen aurinkoinen.

Pohjoisen asukkaille on tullut tavaksi ostaa keskellä talvea pätkä kesää eli matka jonnekin, missä lämpö hellii ihoa. Maanisesta rusketuksen tavoittelusta on sentään luovuttu. Viisaat istuvat varjossa.

Vilkuna, Kalliola
ja Mäkelä

Lukemisessa on se vaara, että kirja poikii kiinnostuksen toiseen. Tyrkyllä on kaksi, joista Mäkelä sanoo ajatelleensa, että Sääkirja  korvaisi ne.

Kustaa Vilkunan teos Vuotuinen ajantieto  on hyllyssäni, kierrätyksestä napattu sekin. Reino Kalliolan klassikko  Suomen luonto vuodenaikojen vaihtelussa  tuli aikoinaan syntymäpäivälahjaksi.

Ei Mäkelän opus näistä suinkaan virattomia tehnyt. Kirjat ovat jokainen omaa lajiaan ja myös Sääkirja  nyt jo vanha. Toisaalta koiranputkien "harsokesä" ja luonnon muu kauneus pysyy vuosikymmenestä toiseen.

Matti Mäkelä, Sääkirja
WSOY 1999 (2. painos; 1. painos ilmestyi 1998)
ISBN 951-0-22997-0

Jälkisanassaan kirjailija toteaa: "Tutkimusmenetelmistäni ylivoimaisesti tärkein on ollut kävely, vanhanaikainen pelto- ja metsäteitä pitkin päivittäin suoritettu kävely." Kuljeskelu herätti maalaisissa epäilyksiä. Joku syrjäkulman äijä oli ladannut haulikkonsa, kun oli nähnyt hiipparin – ei sentään ampunut, kun Mäkelä selitti harjoittavansa viatonta kuntoliikuntaa. Luonnonsuojelijaksikin epäiltiin.

Mäkelän kiinnostus säähän ja sen tarjoamiin luontoelämyksiin on aivan sama kuin omani. Maalla kasvaneita ollaan kumpikin ja tiedetään hankikantoset. Lyhyt selailu kirjaston kierrätyshyllyn edessä sai tunkemaan Mäkelän kirjan reppuun.