Tuntuu, että Volter Kilpi kirjoitti Alastalon salissa -romaanin vain siksi, että saisi ikuistetuksi koko rakkaan synnyinseutunsa, niin ihmiset kuin lampaat ja kala-apajatkin. Purjehtiminen on tietysti välttämätöntä. Sillä rikastuu. Me, jotka itse olemme rahaa pidelleet, me tiedämme, että raha on pyöreä ja että se on pyöreä sitä varten, että se kierisi, ja että se kierii sitä varten, että se sikiäisi – – että viskattu, kymmenen pentua hännässään, helisten kierii heittäjän kouraan takaisin. Kilpi rakentaa lukijan silmien eteen varsin modernin, kovan bisnesmaailman. Purjehtijan huolet ja huvitukset Meri ärjyy ja mies kiroaa, mutta satamaan päästyä voi ostaa kauniita esineitä tai viettää hauskan illan. – – Kööpenhaminan lasikellarissa, sikaari röyhymässä suupielessä ja silkkihattu takakenossa päässä, kun kapteenit lystäilivät ja mamselli lavalla vilkutti lihavia koipiansa silmien edessä – – Kaveri muistelee, että yhdelle kolmesta kapteenistamme mamselli lähetti lentosuu...