Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2017.

Sähköyhtiö ehdottelee

Totinen ilmoitus: talouden sähkönkäyttö on lisääntynyt viime vuodesta huimat 3,2 %. Kai maar. Eläkeläiset saattavat olla joskus enemmän kotosalla. Ne ovat nykyään vaativaisia eivätkä suostu istumaan pimeässä. Ruokaakin laitetaan, koska ei syödä työpaikalla. Omaa sähkönkulutusta käsketään vertaamaan toisten huusholleihin. Hmph. Jopa ylelliset 3,2 % tuhlaamalla jäädään reippaasti keskiarvosta. Yhtiö ilkeää siitä huolimatta ehdottaa tulevan vuoden tavoitteeksi 10 %:n säästöä sähkön käytössä. Konstit neuvotaan tietysti. Ne iänikuiset. Saunaa ei saa lämmittää kuumaksi, viihde-elektroniikka pitää sammuttaa ja kaiken kukkuraksi on hankittava katkaisijalla varustettu jatkojohto. Saakohan läppäriä pitää välillä seinässä? Ei perkunas. Katsoisivat mitä ja miten tiedottavat. Siirtohintojen kohdalla yhtiö ei mainitse säästöjä. Päinvastoin. Hinnat nousevat taas. Korotus nostaa asiakkaan siirtolaskun verollista loppusummaa keskimäärin 6 %, yhtiö koettaa rauhoitella. Niin aina. K...

Yksi kaupunkini taas

Tuhoamisen ja tappamisen vimma... Eikö iskujen tekijöillä ole henkilökohtaista suhdetta elämään ja sen arvoon? Tajua siitä, ettei kukaan tai mikään tai kenenkään kulttuuri ole saari. Pitää kuolla niin komeasti, että koko maailma näkee. Siksikö, ettei kukaan katsonut? Ja opettanut kunnioitusta. Manchester oli yksi nuoruuteni kaupunkeja. Siellä käytiin välillä ostoksilla, vaikka yleensä riitti, että käveltiin mailin verran kylän kauppoihin ja lauantaisin markkinoille. Kerran mentiin vastaan toista suomalaista kesätyöntekijää. Lontoon juna saapui, mutta tyttöä ei näkynyt. Käännyimme asemamiehen puoleen, ja hän poistui kuuluttamaan englanniksi. Turhaan. – Kuuluta sinä omalla kielelläsi, asemamies ehdotti lopulta minulle. Menimme valvontakopin näköiseen ja tein työtä käskettyä. Tuntui hassulta kuulla oman äänensä kaikuvan suuressa hallissa. Sitten riemastuimme: vaalea tyttö kantoi matkalaukkua kohtauspaikalle. Ihmisyys on yhdessä olemista ja tekemistä. Ongelmien ratkomista ni...

Meriharakan seksi

Takapihalla otettiin meriharakalta henkeä. Ajattelin, että pakko olla meriharakka. Ja mikä rähinä – oliko irrallaan loikotteleva kissa paistijahdissa ja sai lintujen torat niskaansa? Äänekäs piipatus jatkui niin kauan, että hain rillit päähäni ja menin ikkunaan. Kyseessä oli tappotoimien vastakohta. Meriharakat parittelivat. Varsinainen näytös oli jo ohi. Lintujen seksi kestää melkein vain sen hetken, että uros lennähtää naaraan selkään ja taas pois, mutta kosiomenot ovat näyttäviä. Soitimesta syntyy pitkä kuvaus ensikertalaisen havaintopäiväkirjaan. Vahinko, että myöhästyin. Olisin halunnut tietää, liittyikö kova huuto kosiskeluun ja jos niin miten. Uros hypähti naaraan selästä ruohikkoon. Linnut jäivät katsomaan toisiaan. Ehkä kymmenen sekunnin kuluttua ne kääntyivät tahoilleen ja nokkivat maasta jotain syötävää. Parittelussa linnut vievät peräaukkonsa tiiviisti vastakkain. Siinä koko juttu. Kananomistajat tietävät yhteissuolen, joka hoitaa sekä ulostamisen että lisääntymi...

Kyyhkyset huhuavat

Kevät maalaa lisää vihreää. Leveän siveltimen rohkeita vetoja nurmikolla, hennompia sävyjä kadun vaahteroissa. Kesä lupailee jo. Hanhet onneksi lähtivät. Kaksikymmentä sinnikästä etsi ruokaa jopa ohuesta lumesta, ja kyllästyin niiden ronkotukseen. Parvi tuli ihan nurkalle, koska siitä löytyi ruohoa. Aamuinen koiraväki sai linnut viestittelemään toisilleen. Myös rusakot ovat häipyneet. Entisöinä niitä vilisi puistossa: lamppujen alla puolen tusinaa ja tuijotuksen suunnasta päätellen pimeässä lisää. Syömisen välillä kyttäämistä, villejä takaa-ajon pyrähdyksiä, hyppyjä korkealle toista kohti. Sepelkyyhkyillä on pesä jossain lähellä, ja ne istuksivat tammessa sukimassa höyheniään. Kyyhkysten ääntelykin kuulostaa harmaalta.

Menestyksen tikapuut

Tuntuu, että Volter Kilpi kirjoitti Alastalon salissa -romaanin vain siksi, että saisi ikuistetuksi koko rakkaan synnyinseutunsa, niin ihmiset kuin lampaat ja kala-apajatkin. Purjehtiminen on tietysti välttämätöntä. Sillä rikastuu. "Me, jotka itse olemme rahaa pidelleet, me tiedämme, että raha on pyöreä ja että se on pyöreä sitä varten, että se kierisi, ja että se kierii sitä varten, että se sikiäisi – – että viskattu, kymmenen pentua hännässään, helisten kierii heittäjän kouraan takaisin." Kilpi rakentaa lukijan silmien eteen varsin modernin, kovan bisnesmaailman. Purjehtijan huolet ja huvitukset Meri ärjyy ja mies kiroaa, mutta satamaan päästyä voi ostaa kauniita esineitä tai viettää hauskan illan: "– – Kööpenhaminan lasikellarissa, sikaari röyhymässä suupielessä ja silkkihattu takakenossa päässä, kun kapteenit lystäilivät ja mamselli lavalla vilkutti lihavia koipiansa silmien edessä – –" Kaveri muistelee, että yhdelle kolmesta kapteenistamme mamselli ...

Älä anna pelotella

Alastalon salissa -romaanin kieltä pidetään vaikeana ja tarinaa moititaan sekä pitkäksi että pitkäveteiseksi. Huono maine on turhaa pelottelua. Siksi olen yrittänyt vokotella uusia lukijoita makupaloilla – eivätkö lainaukset olekin olleet ymmärrettäviä? Myös muuten olen koettanut tuoda esiin Volter Kilven mehevää tapaa sanoa asioita. Nimenomaan Kilven, sillä romaanin saaristolaisten puheenparsi on samalla tavoin kuin henkilöt todellisuuspohjaista, mutta kirjailijan taiten tyylittelemää. Purjelaivojen aikaan Lounais-Suomessa Murresanat ruotsalaisvaikutteineen luovat paikallistunnelmaa. Niistä selviää. Tarjoilun seuraamisessa auttaa, kun pitää mielessä, että sämpylä   tarkoittaa kahvileipää, jota me nimitämme pikkupullaksi. Tromput   taas ovat lahkeet. (Jos oikein muistan, sillä kantilla maata vanhat ihmiset puhuivat housuntrumpuista. ) Tätä olisin joutunut miettimään, jos en olisi kuullut sanaa aiemmin. Romaanin henkilöt käyttävät purjelaivakauden kieltä...