Aamulyhyet

Volter Kilven romaani Alastalon salissa kertoo sekä luvallisen että luvattoman rahdin kuljettamisella rikastuneista purjehtijoista. Monella on lisäksi talo viljelyksineen. Pelkästään maapakalla ahertavat tilalliset puolestaan sijoittavat laivaosuuksiin, kuten Alastalon parkkiin, seteliniput joita on karttunut klahvin loodaan. Alastalon salissa istuu väkeä kaikilla seinustoilla, mutta blogimerkintään mahtuu kolme kapteenia. Herman Mattsson eli Alastalo Eteenpäin pyrkivä, uusia tuulia haisteleva mies rahtasi nuorena silakkaa Tukholmaan. Rikastuneena ja lihoneena hän suunnittelee uransa huipentuvan parkin komentosillalla Biskajanlahden aallokoissa. Liikekumppani ja riskien jakaja oli tarpeen alusta lähtien, joten Hermanin täytyi patistella myös naapurin Malakias tarttumaan toimeen. Alastalo toteaa: – – minä olen paljon rupeavampi mies kuin sinä, mutta – – kun minä meklarin pöydän edessä viljelen suuta ja riitelen, niin minä olen puolimiestä, jollet sinä istu tuolilla vier...

Maailmaa nähneitä bisnesmiehiä nämä kustavilaiset kapteenit, joita Volter Kilpi kuvaa romaanissaan  Alastalon salissa . Oolannin sotana tunnetut Krimin sodan kahakat ovat hyvässä muistissa. Sodan aikana salakuljetettiin kahvia ja sokeria, ja kun engelsmannit olivat vihdoin häipyneet, keväästi meillä oli jokaisella kuunari – – ja kyllä suvi kulattiin ahkerasti ja seuraava myös, korjasimme jokainen kuutollamme, minkä kerkesimme rahaa niinkauan kuin sitä oli vaahtona vesillä Lübeckin ja Kronstadtin välillä – – rahteja sai, minkä kerkesi, ja likviidi syksyllä oli lihava – – Vuosien mittaan rakennettiin aina vain isompia paatteja. Kokemusta karttui ja silmä alkoi sanoa, miten kyljen piti kaartua. Alastalo ryhtyy toteuttamaan nuoruutensa unelmaa: Minä olen ajatellut, että pitäjään olisi rakennettava parkkilaiva, siitä on ollut puhetta Langholmankin kanssa ja sitävarten minä olen pyytänyt tänne tänäpänä muitakin koolle! Suunnitteilla on kolmimastoinen parkki, sellainen kui...

Volter Kilven romaani Alastalon salissa on oikeasti hauska. Ja huvia riittää, koska sivuja on yli 800. Määrä riippuu painoksesta. Paras lukutapa on varmaan iltasatutyyppinen: sopivan mittaisia kappaleita ilman pitkiä taukoja, etteivät henkilöiden toilaukset unohdu. Tarina sijoittuu 1860-luvun Kustaviin. Sikäläiset isännät ja kapteenit aikovat rakentaa kunnon laivan, kolmimastoisen parkin, joka seilaisi lisää rahaa pitäjään. Romaani ei ole varsinainen merikirja. Koko saaristo elää siinä lammaskatraita myöten, puhumattakaan ihmisistä, niin miehistä kuin naisista, joita tulee sivuilla vastaan kaikensorttisia. Ensimmäinen Alastalon salissa -postaukseni valmistuu pääsiäisen jälkeen. Yllytän jo nyt lukemaan. Kirja on ihan muuta kuin tavallinen 30-luvun romsku. Tekstin läpi voi sitä paitsi hyvin tarkastella nykyistäkin maailmaa. Kun pukspröötti ja muut meritermit hämmentävät: Merislangia löytyy Espoon Kipparien sivuilta. Helppokäyttöinen sanasto, linkitys kuhunkin aakkosten ...