Aamulyhyet

Volter Kilven romaani Alastalon salissa kertoo sekä luvallisen että luvattoman rahdin kuljettamisella rikastuneista purjehtijoista. Monella on lisäksi talo viljelyksineen. Pelkästään maapakalla ahertavat tilalliset puolestaan sijoittavat laivaosuuksiin, kuten Alastalon parkkiin, seteliniput joita on karttunut klahvin loodaan. Alastalon salissa istuu väkeä kaikilla seinustoilla, mutta blogimerkintään mahtuu kolme kapteenia. Herman Mattsson eli Alastalo Eteenpäin pyrkivä, uusia tuulia haisteleva mies rahtasi nuorena silakkaa Tukholmaan. Rikastuneena ja lihoneena hän suunnittelee uransa huipentuvan parkin komentosillalla Biskajanlahden aallokoissa. Liikekumppani ja riskien jakaja oli tarpeen alusta lähtien, joten Hermanin täytyi patistella myös naapurin Malakias tarttumaan toimeen. Alastalo toteaa: "– – minä olen paljon rupeavampi mies kuin sinä, mutta – – kun minä meklarin pöydän edessä viljelen suuta ja riitelen, niin minä olen puolimiestä, jollet sinä istu tuolilla ...

Maailmaa nähneitä bisnesmiehiä nämä kustavilaiset kapteenit, joita Volter Kilpi kuvaa romaanissaan  Alastalon salissa . Oolannin sotana tunnetut Krimin sodan kahakat ovat hyvässä muistissa. Sodan aikana salakuljetettiin kahvia ja sokeria, ja kun engelsmannit olivat vihdoin häipyneet, "keväästi meillä oli jokaisella kuunari – – ja kyllä suvi kulattiin ahkerasti ja seuraava myös, korjasimme jokainen kuutollamme, minkä kerkesimme rahaa niinkauan kuin sitä oli vaahtona vesillä Lübeckin ja Kronstadtin välillä – – rahteja sai, minkä kerkesi, ja likviidi syksyllä oli lihava – –" Vuosien mittaan rakennettiin aina vain isompia paatteja. Kokemusta karttui ja silmä alkoi sanoa, miten kyljen piti kaartua. Alastalo ryhtyy toteuttamaan nuoruutensa unelmaa: "Minä olen ajatellut, että pitäjään olisi rakennettava parkkilaiva, siitä on ollut puhetta Langholmankin kanssa ja sitävarten minä olen pyytänyt tänne tänäpänä muitakin koolle!" Suunnitteilla on kolmimastoinen parkki, se...

Paha maailma hivuttautuu jokapäiväiseen, näihin asti suojattuun elämääni. Heippa vaan, urbaani lintukoto. Joku voi ajaa kuorma-autoa. Tuttu sanoi, ettei pian uskalla astua ovesta ulos, kun hengenlähtö on lähellä missä tahansa. Aion edelleen kieltäytyä pelkäämästä ja käpertymästä. Totta kai järkevä ihminen varoo, mutta kun ostoskadulla tapahtuu, ajatus ei välttämättä ehdi hälyttää. Kaikki on riskipeliä. Kriisikoulutuksessa fundeerasin, ettei minulla ole aavistustakaan siitä, miten reagoisin äkkikauhuun. Toivottavasti en saa ikinä tietää. Arvelin, että kestäisin kyllä tylsiä päiviä ja öitä läppärin ääressä. Sydänalaa nakertavaa huolta. Kurjaa sapuskaa. Niitä idiootteja, joiden kanssa olen melkein eristyksissä viikosta toiseen. Hitaansitkeä tätiurheus ei auta yllättävien iskujen maailmassa. Kokemukset eivät ole valmistaneet mihinkään tällaiseen. Kuitenkin, jotenkin, haluan pysyä valon puolella, vaikka ympärillä synkkenee. Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!