Siirry pääsisältöön

Leijona ja leopardi

Maistiaiset kevättalven luku-urakastani:
Leijonakattikin, sanovat, kun sillä on maha ravittu ja vatsa tyytyväinen, on kylläisen aikansa melko laadullinen elukka vastaan sattuessakin, lönkäseepä äijä pakojuoksuakin loikassa nisupellon halki olkien välitse metsän puskien piiloon, kun kellä vain on sisu kotona sydämessä ja karakka käden kourissa hätistämään petoa korjaamaan niskanahkansa ja häntäpakaransa ajoissa turviin.
Volter Kilpi vertaa yhtä Alastalon salissa -romaaninsa henkilöä leijonaan.

Lukiessa tuli heti mieleen petokeskustelu työpaikan kahvipöydässä. Itse kukin tuuletti mielipiteitään susista ja karhuista ja niiden vaarallisuudesta.

Somalityötoveri lisäsi oman näkökulmansa:
– Leijona voi kävellä ohi, mutta leopardi hyökkää aina.

Kommentit

  1. Onpa hieno tyyli lainauksessa, piti kahteen kertaan lukea. Salissa on minulla vieläkin käymättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpi on tämmöinen, että sanoo asian kolmeen kertaan ennen kuin lähtee eteenpäin, eikä lyhyttä lainausta vähällä löydä. Mutta pikkuhauskaa riittää: esimerkiksi pitkä ja laiha mies on kuin humalasalko luodetuulessa. Ihan näkee, kuinka vaatteet vipattavat.

      Poista

Lähetä kommentti