Aamulyhyet

Anttila kaatui huonoon laatuun. Niin kaatuvat kaikki, jos eivät ala myydä tarpeellisia kunnon tavaroita. Olen kyllästynyt sisustusesineisiin ja muumimukeihin eli tilpehööriin, jota on vaivatonta ostaa halvalla sisään ja myydä vähällä henkilökunnalla ulos. Hameiden ja muun vaatteen lisäksi tarvitsen pieniin tiloihin sopivat tyylikkäät verhot, nyppyyntymättömästä puuvillasta huolellisesti ommeltuja lakanoita ynnä muuta, mitä Helsingin keskustasta on vaikea löytää. Anttiloihin on päässyt suoraan kolmelta metroasemalta: Itäkeskuksen, Helsingin yliopiston (entinen Kaisaniemi) ja Kampin. Porukkaa olisi riittänyt tungokseen asti, jos tarjolla olisi ollut hyviä pukineita ja talouskaluja. Uusin Anttila sijoittui Rautatientorin asemalle, mutta olen käynyt siellä vain pari kertaa enkä ostanut mitään. Ihanteellinen paikka ei auta, jos kauppias yrittää myydä kiinanhetaleita ja käyrälestisiä kenkiä. Eikä tunnetun merkin epäonnistunut kuosi myy – naisten paita, jossa on kummankin rinnan pää...

Kolmantena aamuna kukka lakastui. Siirränkö metsäkaktuksen tilavampaan ruukkuun, jotta se kukkisi taas ensi kesänä? Tekisi kaksi tai kolme valkoista kukkaa... Olen tainnut pitää huonekasveja nälässä ja välillä janossa. Muutama haikailee myös valon perään. Tuholaisia ei ole ilmaantunut, mutta porukka näyttää hiukan kituliaalta. Kaktusten kukkimattomuus johtuu tietysti siitä, että useimpien täytyy saada kunnon talvilepo viileässä ja valoisassa. Ennen sotia rakennetun talon vetoisella ikkunalla talvetus kävi luonnostaan. Paksu ja leveä ikkunalauta ulottui kylmään ruutuun asti, eikä patterin lämpö hohkanut suoraan kasveihin. Nyt lämmitys aiheuttaa ongelmia. Toisaalta kasvien huoltovälit vaikuttavat niiden viihtymiseen. Sitä paitsi luulen, että kun aurinko oikein paahtaa eteläikkunalle, jotkut kaktuksista pakenevat kesästä huolimatta lepotilaan. Mullanvaihdossa onkin keinottelemista. Metsäkaktus on aikamoinen rohjo ja myös jotenkin hauras, erilainen kuin vaikka leh...

Tarhametsäkaktus,  Hylocereus undatus. Metsäkaktuksen kukka oli avautunut yön aikana leveämmäksi. Se oli sivulta katsoen kuin laakea teekuppi. Valkoisten terälehtien kärjistä mitaten kukan halkaisija oli 10 cm. Verholehdet sojottivat ulommas. Ajatella, ensimmäinen kaktuksenkukka huushollissa yli kymmeneen vuoteen. (Joulukaktusta tai oikeammin marraskuunkaktusta ei lasketa. Se kukkii joka vuosi pimeimmän ajan alussa ja lopussa.)

Metsäkaktuksen nuppu alkoi paisua, mutta jökötti sitten samanlaisena. Ehdin jo pelätä pahaa. Lähdin illalla postiin ja kauppaan siinä toivossa, että voin marssia suoraan kassalle. Se onnistuu, kun menen vähän myöhemmin. Palatessani nuppu oli lupaavasti töröllään. Avautuminen vaikutti nopealta, joten laskin tavarat keittokomeron tuolille, kaivoin puhelimen repusta ja ikuistin näyn. Kyllä siitä tulee kukka... Purin ostoksia kassista ja vilkuilin huolestuneena ikkunaan: parasta ottaa toinen räpsy ennen kuin hämärtyisi. Aukeaakohan se vielä lisää? Kukka näytti jäävän ihan kuin puoliavoimeksi. Katselin ja nuuhkin – ei tuoksua. Kun vanhapoika piti tapanaan kukkia, hieno tuoksu levisi pieneen makuusoppeen. Illalla viimeiseksi kävin ihailemassa kukkaa ja fundeerasin, että kaktus sai puhtia, kun aurinko paistoi kunnol...

Tarhametsäkaktus. Mikä yllätys: metsäkaktus vääntää nuppua. Odotin vain kookasta viherkasvia. Pistokas oli kuitenkin vanhasta, kukkineesta yksilöstä. Luulen, että tämä teki yllätyksen mahdolliseksi. Saa nähdä, aukeaako nuppu, joka sinänsä on jo merkkitapaus. Myöhemmin: Avautui se! Mittakaavaa saa ehkä siitä, että kepit ovat rakettien varsia. Kaupan kepit ovat liian lyhyitä ja nämäkin kohta.

Camarguenhevonen – muisto matkalta. Hevonen "Ne luodessaan Se / onnistui parhaiten", runoili Eeva-Liisa Manner. Minäkin pidän eniten hevosista. Varis Kesät talvet lähiöarjen näkyvin lintu. Ja kuuluvin. Älykäs – pärjää ja viihtyy urbaanissa ympäristössä. Mantukimalainen Sen nimi on suomen kielen kaunein sana.