Oho, mikä kerronnan tempo. Aiemmin Seppo Jokisen dekkarit ovat soljuneet rauhallisesti, mutta nyt on lisätty vauhtia. Astalolla isketään ja muutenkin käydään alusta lähtien kiivaasti hengen päälle. Yksi mies liiskaantuu rekan alle, toiset suistuvat autolla tieltä ilman järkeenkäyvää syytä – enkä paljasta kaikkein eksoottisinta tapaa päättää päivänsä. Nimihenkilö Rahtari on virastaan irtisanoutunut professori, joka on ruvennut rekkakuskiksi ja asuu omissa oloissaan Lapissa. Tarinan edetessä hän ajaa salaperäistä kuormaa itärajan tuntumasta etelään päin. Tamperelainen vai pitääkö sanoa hervantalainen komisario Sakari "Kossu" Koskinen hoitaa tuttuun tapaan hommat työkavereineen, joista on tullut hänelle eräänlainen perhe. Murhien lisäksi Koskinen pohtii jokapäiväistä käyttäytymistä: Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa? Lähdetään lenkille luonnon helmaan, rentoutumaan ja nauttimaan raittiista ilmasta, mutta jos joku tulee vastaan väärään kiertosuuntaan tai törmää muuten...