Uteliaisuus heräsi, kun huomasin naisten innon. Kuka Marie Kondō oikein on ja mikä taika siivoamiseen kätkeytyy?
Kun vuoroni kirjaston varausjonossa tuli ja sain KonMari-kirjan, huomasin ettei siinä puhuta siivouksesta, toisin sanoen lian poistamisesta, vaan tavaroiden hävittämisestä ja loppujen järjestämisestä.
Marie Kondō lupailee raivatun kodin lisäksi parempaa elämää, jos lukija noudattaa kirjan ohjeita.
Koko asunto käydään läpi tavaralaji kerrallaan, ja se tehdään mahdollisimman lyhyessä ajassa ja tietyssä järjestyksessä. Kirjoittajan mielestä vähittäinen luopuminen ei saa aikaan pysyvää muutosta.
Koko asunto käydään läpi tavaralaji kerrallaan, ja se tehdään mahdollisimman lyhyessä ajassa ja tietyssä järjestyksessä. Kirjoittajan mielestä vähittäinen luopuminen ei saa aikaan pysyvää muutosta.
Vanhat ja uudet
rätit ja lumput
Ensimmäiseksi kasataan kaikki vaatteet lattialle. Sitten ne poimitaan sieltä yksi kerrallaan ja jokaisen kohdalla tunnustellaan, tuottaako se iloa.
Tavallinen kaupunkilaisjärki sanoo, että puolet vaatekomeroni sisällöstä joutaa roskiin. En kuitenkaan uskalla hävittää yhtään riepua, sillä myynnissä on pelkkiä yläosia ja nekin ovat lumppulaatua.
Muista vaatteista kuin tyttöjen halvoista bilepaidoista tulee vielä pula, jos sisäänostajat eivät havahdu.
Kotini on toimistoni
– luvan perästä
Kondō ei ymmärrä elämäntapaa, jossa kirjat ja paperit ovat tärkeitä. Ne ovat hävitysvuorossa vaatteiden jälkeen. Kondōn omat kirjat mahtuvat yhdelle hyllytasolle.
Suurin osa kaunokirjallisuudesta lähti meikähuushollista vuosia sitten. Lastissa meni kirpputorille myös ajantasaisia tietokirjoja. Liian vanhasta tiedosta revin kannet irti ja lajittelin osat jätepömpelin astioihin.
Papereita heitän pois, kunhan ehdin. Niissä on paljon työhön liittyvää.
Pikkuhousut täytyy KonMari-opin mukaan viikata. Eipä tarvitse: komeroihin tuli tilaa, kun ostin kirjahyllyyn vesihyasinttikoreja. Sitä paitsi teen kohteliaasti sanottuna mieluummin jotain sellaista, mikä tuottaa iloa.
Elämänmuutos
tuli ensin
En taida kuulua Marie Kondōn kohderyhmään. Jonkin verran hävitettävää on taas karttunut, mutta se johtuu tapahtuneista muutoksista eikä niiden toivosta.
Itsensä etsiminen omien tavaroiden avulla voi sopia ihmiselle, jolla on aikaa ja kärsivällisyyttä uppoutua lajittelemaan elämäänsä.
Jos idea tuntuu hyvältä, siitä vaan.
Jos idea tuntuu hyvältä, siitä vaan.
KonMari-kirja:
Marie Kondō,
KonMari : siivouksen elämänmullistava taika
Bazar 2015, 8. p. 2016
ISBN 978-952-279-384-3
Oikaisin kirjaston varausjonossa ja tilasin ruotsinkielisen:
Konsten att städa : förenkla ditt liv med ett organiserat hem
Pagina 2015, 3. tr. 2016
ISBN 978-91-636-1108-7
Jos kellä on tallella vielä 80-luvun tai sitä vanhempia vaatteita, jotka mahtuvat päälle, niitä ei kannata hävittää. Nykypäivän villa/puuvillavaatteet ovat jo ostettaessa lumppuja, todella huonolaatuisia, sanovat asiantuntijat. Esimerkiksi puuvillapaidat tärkätään, jotta ne näyttäisivät hyviltä kaupan rekissä. Ensimmäisessä pesussa tärkki häviää, ja vaate näyttää siltä mitä materiaali on: lumpulta. Yksi alan ihminen sanoi, etteivät nykypäivän nuoret edes tiedä, miltä hyvälaatuinen villa tai puuvilla kädessä tuntuu.
VastaaPoistaHuomasin juuri, että parissa T-paidassa ja uusimmissa pikkuhousuissa on silmäpakoja. Puuvilla ei reikiinny lapojen tai lonkan kohdalta sillä tavoin, ellei kuitu ole täysin kelvotonta. Nämä vaatteet eivät olleet minusta erityisen halpojakaan. Pitääkö ruveta parsimaan kalsareita?
PoistaVaatteiden sisäänostajat ovat varmaan jo sitä sukupolvea, joka ei ymmärrä laadun päälle, kun ei ole sellaista nähnyt eikä päällään pitänyt. Tekstiilialalle on käynyt samoin kuin rakentamiselle: tieto ja taito on kadonnut. Moraali myös. Lumpun myyminen on huijausta.