26.6.2016

Mitä hyötyä?

Onko järkevää käyttää rahaa vanhojen ihmisten elossa pitämiseen? Mitä hyötyä heistä enää on?

Tätä kyselee Jörn Donner esseessään, joka ilmestyi juhannuksen Hesarissa.

Hän ottaa esimerkiksi itsensä: 83-vuotiaan, joka sairastui ensimmäisen kerran syöpään tavanomaisen eläkeiän kynnyksellä. Sen jälkeen hänestä on koitunut yhteiskunnalle paljon kuluja.

Donner vilauttaa myös toista näkökulmaa. Hän on ammatinvalintansa (kirjailija, elokuvaohjaaja, poliitikko) takia hyödytön, vaikka onkin edelleen työkykyinen.

Tehoyhteiskunta karsii taiteilijat ja älyköt jo nuorina. Menkööt kunnon töihin, että tuottavat.

Hyöty ja säästöt, niinpä niin. Kulttuurin harjusinisiivet ja liito-oravat saavat kadota, eikä kukaan suojele.

Mikäli Suomen on tarkoitus menestyä, pitää olla varaa monimuotoisuuteen. Turhat humanistit ovat resurssi – jopa assyriologit, vaikka hyötyhannut eivät tiedäkään, mitä semmoiset tekevät.

Ovatkohan hyötyajattelijat kuulleet jutun hevosesta, joka oppi olemaan syömättä?

Jörn Donner, Mitä hyötyä minusta enää on?
Helsingin Sanomat 23.6.2016 s. C7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti