Kirkko ja kaupunki

Iso otsikko Helsingin luterilaisten seurakuntien jäsenlehdessä:

Kirkko avaa ovensa kaupunkielämälle.

Herra varjele, tekee mieli parkaista. Miten olisi yhteisö, jossa pääsee katsomaan tätä kaupunkielämää muualta kuin sen keskeltä? Sitten jaksaisi taas paremmin.

Varsinainen juttu ilmoittaa, että seurakuntien toimintakulttuuri muuttuu.

Kirkon tilat auki, seurakuntalaiset ideoimaan, kehitysrahaa parhaille hankkeille ja talous tasapainoon.

Säästömenetelmäksi on valittu itsepalvelu paikoissa, joista ei tarvitse maksaa tilavuokraa:

 – – ja että kirkko näkyy siellä, missä ihmiset ovat. Kirkolla ei ole parempaa käyttämätöntä voimavaraa kuin seurakuntalaiset.

Hm. Tiet ja aitovieret ovat yksi klassinen toimintaympäristö. Harva maallikko pystyy kuitenkaan tarjoamaan laadukkaita uskonnollisia sisältöjä.

Aikojen kuluessa hioutuneet sisällöt ovat kirkon timanttinen erikoisala – tekstit ja liturgia, fiksuille kuulijoille tehty lyhyt saarna, ehtoollinen, vähän musiikkia. Projektien sijasta hitaan kasvun mahdollisuus.

Vanhanaikaista tietysti.

Synkkä jumalisuus on tuuletettava ulos ja kirkkoon saatava raikkaampaa ilmaa,

sanotaan lehden pääkirjoituksessa.

Valomerkki on taidettu antaa, vaikka kirkollinen media hylkää nimen. Mitä vuosikertateksteistä. Pop-up rulettaa.

Kirkko & kaupunki -lehti 16. kesäkuuta 2016 Numero 22. 
Valomerkki on pääkaupunkiseudun luterilainen verkkomedia, jonka nimeksi tulee (samoin kuin yhteisen lehden) Kirkko ja kaupunki.