Arki sanoiksi

Yhä enemmän kiinnostun siitä, mitä todella tapahtuu.

Välillä hommasta puuttuu glamour. Leikkelen joustolankoja kiinalaisista lumppusukista, koska varret kiristävät. Ei varsinaista blogikamaa.

Blogiin voisi kuitenkin tallentaa arkea, joka helposti katoaa näkyvistä. Niin käy osaksi sen takia, ettei kirjoittaja halua tunnustaa rehjuamistaan todeksi. Ei edes itselleen.

Innostun, kun teksti asettuu silmäkkäin elämän kanssa. Aiheena saa olla haiseva biojäte tai sielua tärisyttävä rakkaus. Ei mitä, vaan miten. Rehellisesti. Täsmällisesti.

Nykyään ylenkatsottu nettipäiväkirja oli arjen arkisto. Ihmiset kirjoittivat omista kokemuksistaan ja unohtivat poseerata. Palataanko siihen?