Asioita jotka...

Mainostoimittaja Mia Kankimäki (38) saa loistavan idean ja myös toteuttaa sen.

Saan idean, että lähden vuodeksi vuorotteluvapaalle. Saan idean, että lähden Japaniin tutkimaan Sei Shōnagonia, kirjoitan hänestä ja itsestäni...

Kankimäki asuu Kiotossa, Tokiossa, Lontoossa, Vihdissä ja taas Kiotossa, mistä pakenee Thaimaahan, kun Fukushiman ydinvoimala alkaa vuotaa.

Kirjoittamaan hän päätyy Normandiaan. Siellä syntyy Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, 380 sivua matkakertomusta.

Hovinainen jolla oli

sana hallussa

Kankimäen kirjaan voi tarttua, vaikka Sei Shōnagon olisi aivan tuntematon suuruus.

Kaikki ovat yhtä ymmällä. Kukaan ei tiedä edes Shōnagonin oikeaa nimeä.

Se tiedetään, että runoilijasuvun tytär palveli Japanin hovissa keisarinnan seuranaisena. 990-luvun puolivälissä hän aloitti Tyynynaluskirjan,  kokoelman muisteluja, kuvauksia, mielipiteitä ja luetteloita.

Yhteiskunnan kerman mielestä kulturelli hienostus oli tärkeintä. Kankimäki rinnastaa kiinnostavasti runokirjeen, jota koristaa oksa tai kukka, ja somepäivityksen. Maku, maku, maku.

Toinen kirjoittava hovinainen Murasaki Shikibu teki päiväkirjassaan tiettäväksi, että Sei Shōnagon oli leuhka tyyppi, jonka loppu olisi varmasti surkea.

Siinä meni maine tuhanneksi vuodeksi.

Silkkien sietämätön

paino

Kankimäki pohtii menneisyyden hämärissä leijuvaa sielunsisarta ja tämän miehiä sekä organisaatiouudistusta hovissa, jossa on kaksi keisarinnaa.

Yhtä perusteellisesti hän kirjaa nyky-Japania ja omaa elämäänsä.

Käsialasta ja sisustuksesta tarkka superesteetikko näkee jossain vaiheessa maailman eri silmin kuin ennen:

Epätäydellisyyden, keskeneräisyyden, epäsäännöllisyyden kauneus – se on niin vastakkaista sille mihin minut on opetettu. Se on helpottavaa, vilvoittavaa ja raikasta kuin vuoristopuron vesi. Se tekee maailman taas mielenkiintoiseksi.

Yksittäisen ihmisen sisäiset kulttuurit nousevat ja tuhoutuvat samalla tavoin kuin historian kaudet.

Haluan Shōnagonin

suomeksi

Ivan Morrisin käännös The Pillow Book of Sei Shōnagon  oli heräteostos tarjouksesta. Pokkari viihdytti iltalukemisena monta vuotta, kunnes liimaus alkoi pettää.

Olen nähnyt mainintoja, että Tyynynaluskirjan  suomennos on työn alla. Myös Kankimäki sanoo niin. Toivon, ettei kustantaja pihistele missään kohden ja tulos on kunnon tekstiä.

P.S. Etsi ja lue kirjan Jälkikirjoitus. Se on vähän piilossa viimeisellä lehdellä.

Mia Kankimäki,

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Otava 2013

ISBN 978-951-1-27250-2