Harmaa orava kökkii tammessa. Ravistelee tarmokkaasti häntäänsä, jonka reunimmaiset karvat törröttävät märkinä piikkeinä. Vetää lopuksi käpälällä naaman yli kuin kissa.
Maalla oravat vilistivät puiden latvoissa, eikä niitä päässyt näkemään.
Myös kettua olen tarkkaillut vasta lähiössä. Ennen kuin pensaat parturoitiin, repolainen kuhki aamuisin niiden juurella muutaman metrin päässä talon seinästä.
Olikohan kettu rusakoiden perässä? Ne söivät apilaa ja loikoivat pihalla kaikkina vuorokaudenaikoina. Nyt rusakot herkuttelevat öisin. Tumma hahmo nousee vähän väliä istumaan ja kuuntelee korvat pystyssä.
Kettuja on vieläkin. Jonain iltayön hetkenä satuin katsomaan puistoon, kun laiha kettu jolkotti sumussa kävelytietä pitkin. Määrätietoisesti se ravasi katulampun valokehästä toiseen metroasemaa kohti.
Mitä muita nisäkkäitä olen nähnyt täällä?
Siili juoksi keskellä päivää sisäpihalta pensaan alle. Kai pakomatkalla.
Supikoiraa luulin ilman silmälaseja villikissaksi – nurkissa kulkee hylättyjä tai karanneita mirrejä. Kun otus pääsi lähemmäs, tajusin ettei se voinut olla kissa. Lajivalikoimassa supi on syksyn uutuus.
Erikoisin ilmestys oli kauris joka laukata jytisti varhaisena kesäaamuna parvekkeen alta. Vauhtia oli niin paljon, että ehdin panna merkille vain leveän selän ja bambintäplät punaruskeassa karvassa.
Myöhemmin arvelin metsäkauriin vasaksi, mutta tukeva olemus epäilytti. Lajinmääritys jäi auki.
Täpläkauriiksi varmaan epäilit?
VastaaPoistaNiin epäilin, mutta en tiedä kauriista mitään. Kiinnitin huomiota eläimen tynnyrimäisyyteen. Tuli mieleen shetlanninponi tai ehkä kantava russponi, ei vasa. LuontoPortin ja metsästyssivujen mukaan metsäkauriilla ei ole aikuisena täpliä. Vaikka metsäkauriit ovat yleisiä, en ole nähnyt edes niitä luonnossa. Pieniä kauniita sorkanjälkiä vain maalla peltotien savessa.
PoistaOlen kerran nähnyt metsäkauriin vasan aivan läheltä. Se makasi metsänharvennusalueella puskan juuressa. Emo oli ilmeisesti juuri paennut paikalta ja jättänyt vasan "piiloon". Vasa makasi aivan hievahtamatta, ei räpsäyttänyt silmäluomeakaan, vaikka kyykin sen edessä muutaman kymmenen sentin etäisyydellä. En tietenkään koskenut siihen, ettei emo hylkäisi. Se oli pieni, lyhytkarvainen, männynkaarnanruskea pallo, jolla oli suhteettoman isot korvat ja silmät pään kokoon nähden.
VastaaPoistaToisen kerran bongasin metsäkaurisemon, joka meni vasansa kanssa metsätien poikki. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin metsäkauriin, ja ihmettelin sen pientä kokoa. Varsinkin vasat ovat ihan olemattoman pieniä verrattuna peuran- tai hirvenvasaan.
Voi että... Vaan se hesalaislähiöön eksynyt kauris oli liian iso ja punertava ollakseen metsäkauris.
PoistaSelasin artikkeleita ja kuvia ja yhdeksi mahdollisuudeksi nousi valkohäntäkauriin (tai valkohäntäpeuran, nimestä pidetään näköjään sitkeästi kiinni) vasa. Niiden täplät häviävät 3-4 kk:n iässä, mutta toisaalta vasoista sanotaan, että ne ovat tanakoita ja että hyväkuntoiset naaraat tulevat sukukypsiksi puolivuotiaina.