Kustantaminen on alkutuotantoa. Se tarkoittaa, että robotin sijasta valmistaja on luonto, tässä tapauksessa ihminen, ja ettei tekstejä pidä repiä myyntiin puoliraakoina.
Edellisen postauksen kommentoija valaisi suomentajan asemaa. Kaukana näyttää olevan luomuviljelystä. Aikaa saa liian vähän, jotta ehtisi tehdä kunnollista jälkeä, ja ansiot ovat kehnot.
Nostan asian kommenttilaatikosta otsikoksi, koska uralilaisen kielikunnan porukka tarvitsee käännöksiä. Peruskoulun englanti ei pitkälle riitä.
Kunnollinen työ
vie aikaa
Kommentoija sanoo, ettei kustannustoimittaja enää toimita kuin tiedostot heti eteenpäin.
Ennen jopa kuvakirjojen yhteispainatuksilla oli (melkein) järjellinen aikataulu.
Kustannustoimittaja luki postin tuomaa suomennosta puoli tuntia. Tarpeen vaatiessa hän nosti sen jälkeen luurin ja ilmoitti pomolle, että aikataulua täytyy rukata. Kääntäjä saisi korjata tekeleensä.
Muiden töiden ohessa kustis telefoneerasi ja palaveerasi suomentajan kanssa. Jos hyvin kävi, planttu otti opikseen ja hänestä kehittyi luottokääntäjä.
Kriitikot palkitsivat vaivannäön jakelemalla pikkukehuja, kun heille juolahti mieleen, että suomennoksen oli joku tehnyt.
Vain kunnollista
ostetaan
Kirja on ylellisyyttä riippumatta siitä, onko se gutenbergilaista vai e-mallia.
Kirjoja on pakko ostaa ammattikäyttöön tai opiskelua varten. Muuten kirja hankitaan silloin, kun jonkun tekee sitä mieli. Lukuelämyksistä nautiskellaan kuin gourmet-ruuasta.
Fiksu kustantaja unohtaa hutiloiden muussatun pikamätön, jota syntyy, kun suomennos teetetään nopeasti ja halvalla.
Tuttu nainen lukee pelkästään käännettyä kaunokirjallisuutta, koska "ne vaan on parempia". Ymmärrän mielipiteen. Julkaistavat teokset on poimittu maailman huippujen joukosta.
Lukeminen saattaa jäädä, kun suomennokset alkavat olla ... hm … juosten tehtyjä. Tosiharrastaja pitää pankkikorttinsa lompsassa, jos kauppias myy huonoa tavaraa.
Edellisen postauksen kommentoija valaisi suomentajan asemaa. Kaukana näyttää olevan luomuviljelystä. Aikaa saa liian vähän, jotta ehtisi tehdä kunnollista jälkeä, ja ansiot ovat kehnot.
Nostan asian kommenttilaatikosta otsikoksi, koska uralilaisen kielikunnan porukka tarvitsee käännöksiä. Peruskoulun englanti ei pitkälle riitä.
Kunnollinen työ
vie aikaa
Kommentoija sanoo, ettei kustannustoimittaja enää toimita kuin tiedostot heti eteenpäin.
Ennen jopa kuvakirjojen yhteispainatuksilla oli (melkein) järjellinen aikataulu.
Kustannustoimittaja luki postin tuomaa suomennosta puoli tuntia. Tarpeen vaatiessa hän nosti sen jälkeen luurin ja ilmoitti pomolle, että aikataulua täytyy rukata. Kääntäjä saisi korjata tekeleensä.
Muiden töiden ohessa kustis telefoneerasi ja palaveerasi suomentajan kanssa. Jos hyvin kävi, planttu otti opikseen ja hänestä kehittyi luottokääntäjä.
Kriitikot palkitsivat vaivannäön jakelemalla pikkukehuja, kun heille juolahti mieleen, että suomennoksen oli joku tehnyt.
Vain kunnollista
ostetaan
Kirja on ylellisyyttä riippumatta siitä, onko se gutenbergilaista vai e-mallia.
Kirjoja on pakko ostaa ammattikäyttöön tai opiskelua varten. Muuten kirja hankitaan silloin, kun jonkun tekee sitä mieli. Lukuelämyksistä nautiskellaan kuin gourmet-ruuasta.
Fiksu kustantaja unohtaa hutiloiden muussatun pikamätön, jota syntyy, kun suomennos teetetään nopeasti ja halvalla.
Tuttu nainen lukee pelkästään käännettyä kaunokirjallisuutta, koska "ne vaan on parempia". Ymmärrän mielipiteen. Julkaistavat teokset on poimittu maailman huippujen joukosta.
Lukeminen saattaa jäädä, kun suomennokset alkavat olla ... hm … juosten tehtyjä. Tosiharrastaja pitää pankkikorttinsa lompsassa, jos kauppias myy huonoa tavaraa.
Postipoika toi kommentin, jota lähettäjä ei ollut kehdannut julkaista tässä - ihan hyvin olisi voinut.
VastaaPoistaKommentin johdosta vakuutan, että en ole yllä mainittu "tuttu nainen". Hän on puolta nuorempi ja töissä kirjastossa. Oikea elävä lukemisen harrastaja siis, ei naamioitu mielipide.
Kun haluan ilmaista jonkin ajatukseni, toitotan sen estoitta julki omalla nimelläni. Joku sanoisi, että suulas ja itserakas ämmä. :D