10.9.2015

Hei sitten, Virginia Woolf

Aivoissa välähtää kesken kaiken: Miksi tuhlaan aikaani tähän?

Se on lopun alku.

Selailin Virginia Woolfin englanninkielisen päiväkirjan ykkösosaa. Hain sitten kahvimukin ja asetuin sohvaan. Tarkoitus oli lukea pitkästä aikaa oikein syventyen ja nautiskellen.

Tympäännys iski varoittamatta. Tuntui että jäystin märepaloja kuin vanha lehmä.

Vaihdoin kokeeksi kirjaa. Omaelämäkerrassaan Leonard Woolf kuvaili, miten sai Virginian syömään edes vähän. Senkin olin lukenut moneen kertaan.

Huomenissa kävin päiväkirjan suomennoksen kimppuun. Ei olisi pitänyt. Kompastuin Virginian sukkahousujen lisäksi paljoon muuhun.

Kääntäjän täytyy pysyä hereillä: nähdä alkuteksti, epäillä omia ratkaisujaan, tarkistaa, tarkistaa.

Suljin Päiväkirjan, keräsin Woolfien teokset ja lähdin kirjastoon.

Palautusautomaatti imaisi nämä:
Leonard Woolf, Beginning Again : An Autobiography of the Years 1911–1918. The Hogarth Press 1964.
The Diary of Virginia Woolf, Volume I, 1915–1919. The Hogarth Press 1977. ISBN 0-7012-0424-9
Virginia Woolf, Päiväkirja I, suom. Ville-Juhani Sutinen. Savukeidas 2015. ISBN 978-952-268-131-7

6 kommenttia:

  1. Ongelma on siinä, ettei kääntäjällä ole nykyään aikaa tarkastaa mitään. Kun kustantaja kysyy, otatko käännettäväksi lastenkirjan, jonka teksti pitää olla valmiina heillä 5 päivän kuluttua, niin hyvä kun ehtii jonkin sortin raakatekstin saada aikaan. Eikä tarkistusaikaa ole kustannustoimittajallakaan: teksti lähtee painoon jo 6. päivänä. Välillä tarjotaan kahtakin yli satasivuista kirjaa kerralla käännettäväksi, ja paketin käännösaikaa on heinäkuun lopusta syys- ja lokakuun puoliväliin. Ne ajat tuntuvat olevan lopullisesti ohi, kun käännöstä sai väkertää jopa vuoden tai kauemmin. Enkä viitsi sanoa käännöspalkkioiden alamäestä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten kustantajat valittavat, että kirjojen myynti laskee. Lakkaisivat tekemästä sekulia.

      Ostajissa on vielä paljon meikäläisen ikäistä porukkaa, joka on tottunut laadukkaaseen työn jälkeen. Huolimattomasti tehdyn kirjan lukeminen tuntuu samalta kuin olisi saanut kaupasta reikäisen vaatteen. Asiakas tuntee tulleensa petetyksi.

      Olen yrittänyt suhtautua Woolfin Päiväkirja I:n suomentajaan hienotunteisesti. Aina ei ole kiva, että nettihaku palauttaa lukijoiden rehellisiä mielipiteitä. Varsinkin jos asianomainen on jo ottanut palautteesta opikseen.

      Kyseessä on kuitenkin sekä suomentajan että nimenomaan kustantajan osaamattomuus ja oivaltamattomuus. Woolfin päiväkirjat ovat kulttikirjoja ynnä hinnakas teossarja, joka olisi ansainnut arvoisensa kohtelun.

      Kiitos hyvästä kommentista. Värkkään aiheesta postauksen ensi viikon alkupuolella eli kun ehdin. Kommenttikenttä on liian lyhyt...

      Poista
  2. Joo - kun eka kerta luin juttua noista Virginia Woolfin sukkahousuista, päätin ettei kirja ole minua varten. Kaikessa työssä on nykyään sama juttu, mitään ei ehdi tarkistaa. Mutta vähän täytyisi kellojen kilkattaa noin niinku mitä missäkin vaiheessa on innovoitu. Sama jos kivikauden jäbä olis nostanut katiskan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuli sellainen olo, etten pysty lukemaan Woolfin Päiväkirjaa. Sen lukija- ja ostajakunta olisi odottanut hyvää suomennosta vaikka vuoden tai kauemmin.

      Poista
  3. Ja harmi että se oli just Savukeidas. Odotin siltä parempaa. (Hm. Olen kuvitellut etten ehdi seuraamaan mitään nykyään mutta on aihealueita joissa näköjään olen hereillä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin. Tosin Savukeidas ei ole ainoa, jolta asiakas toivoisi parempaa.

      Minkähän kustantajan kirja se oli, jossa kertoja sai pienen kanan? Hänen äitinsä ja tätinsä perkasivat kanan sulat ja keittivät sen. Hmph. Kaloja perataan ja marjoja ja ojia, ja huvitin muinoin opiskelukavereita sanomalla, että perkaan koodia. Kanoilla on tietysti siipi- ja pyrstösulat, mutta se, mitä niistä varsinaisesti nypitään, on höyhenet. Ja toimitukselle on suomessa oma verbinsä. Kanat kynitään.

      Tämä jäi mieleen, sälää oli sen verran, että teki mieli korjailla.

      Kateeksi käy, kun joku tietää edes jotain ilmestyvistä kirjoista. Yleisesti ottaen olen perillä enää siitä, että nykyään julkaistaan kautta linjan vähemmän nimikkeitä kuin vielä joku vuosi sitten. Miksikähän epäilen, että kustantajilla on henkilökuntaa jäljellä suhteessa vielä vähemmän?

      Poista