Maalla. Viljan tuoksu ja haapojen läpätys pimeässä. Ei tarvitse nähdä peltoa tietääkseen, kasvaako siinä ohraa vai kauraa.
Poppelit aurinkoisena päivänä kaupungissa: lähes mustat häikäisevän valkoista seinää vasten. (Kapea puu mahtuu kerrostalojen väliin.)
Poppelit aurinkoisena päivänä kaupungissa: lähes mustat häikäisevän valkoista seinää vasten. (Kapea puu mahtuu kerrostalojen väliin.)
Ostin iltapäivälehden liitteen, jossa aiheena sadonkorjuu, lähinnä marjat ja sienet. Päätoimittaja (Helsingistä?) pääkirjoituksessaan ilmoitti ettei uskalla mennä metsään. Vaikea ymmärtää sen, joka osaa lukea luontoa silmillään ja kohdillaan, nenällään myös. Metsässä väistän vain ihmistä. Karhua en ole tavannut luomuna useista yrityksistä huolimatta. Juuri vieraissa itäsuomalaisilla metsäpoluilla tallailleena voin suositella. Extremeä joillekin, oma elementti itselle.
VastaaPoistaNiinpä. Metsän pelkoa on vaikea ymmärtää, kun on itse tullut viedyksi marjametsään joskus neljän vanhana. Kyllästyminen tosin uhkasi siinä vaiheessa, kun metsiin ilmaantui karmeita hakkuujätekerroksia ja niitä kuivia ojia, joista olisi juuri päänuppi näkynyt, jos sellaiseen olisi vahingossa tipahtanut.
PoistaToisaalta on vaikea ymmärtää sitä puolimystistä hurmiota, jonka valtaan metsä jotkut kaupunkilaiset saa. Onko sitä vain tottunut ylellisyyteen, kun on laukannut metsissä lapsuutensa ja teinivuotensa ja sen jälkeenkin?
Korvillaan! Puhelimen tekstinsyöttökin on p-stä. Kaupunkilaisinsinöörien työtä.
VastaaPoistaEi kun globaalien insinöörien. Vrt. vaaterievut ja muut globaalit tuotteet. :D
Poista