Siirry pääsisältöön

Kirjava turvasatama

Kommentoija innoitti reissulle, jolla on tultu
maalaiskylästä ulkomaiden kautta lähiöön.

Työelämässä ei 80-luvulla kaivattu monikulttuurisuustaitoja. Posti vei liikekirjeet valkoisille anglosakseille – miehiäkin ne yleensä olivat. Kun pääsin askaroimaan tekstipalstojen, kirjasintyyppien ja kuvien kanssa, en tarvinnut edes kieltä.

Ensimmäiset maahanmuuttoaallot jäivät miltei huomaamatta, vaikka uutiset kertoivat somaleista ja muista, jotka asutettiin kauas kaupungin laidoille.

Kun sitten muutin lähiöön, tuijotin yltiömodernia mutta ränsistynyttä arkkitehtuuria. Hunnutetut naiset ohitin: Jaha, kulmilla asuu paljon muslimeja. Marketin kassajonossa seisoi aasialaista ja Saharan eteläpuolisen Afrikan väkeä, jonka uskonto ei näkynyt vaatteista.

Tuntui kotoiselta, kun hain terveysasemalta reseptiä allergialääkettä varten ja täydessä odotushuoneessa oli kaksi asiakasta, joiden esivanhemmat olivat asuneet Suomessa kauan. Se toinen oli röijyyn ja hameisiin pukeutunut romani. Ihan kuin opiskeluaikoina Briteissä, ajattelin.

Työpaikka lähiössä auttoi tutustumaan kansojen kirjoon. Harmitti, että olin antanut ranskan unohtua. Balkanilta tai Afrikasta tulleille se oli ensimmäinen (tai kolmas) vieras kieli, jota he puhuivat sujuvasti.

Todella tyhmä olin 70-luvulla, kun en periaatteesta suostunut menemään venäjän opintopiiriin. Vaan mistä ihminen arvaisi?

Kommentit

  1. Marit14.6.15

    No kaikkia kieliä ei voi pitää hallinnassa vaikka niitä on opiskellut. Olen lukenut perusruotsin ja englannin lisäksi koulussa venäjän ja aikuisena pitkän espanjan. Silti niistä kielistä on vain muutamia sana selkäytimessä kun ei ole aktiivikäyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minun vuosi vuodelta rapautuva englantini olikin riittävän hyvä suoritus. Kielitaito pysyy vain jos oleskelee maassa tarpeeksi usein.

      Toisaalta lakkasin murehtimasta rapautumista, kun Lontoossa vuosia asunut työkaveri sanoi, että vajavainen kielitaito oli etu, kun oli tekemisissä muiden ulkomaalaisten kanssa. Intialaiset ymmärsivät helposti kaiken, mitä työkaverini sanoi. Syntyperäisiä brittejä tai muuten hienoa englantia puhuvia he eivät aina ymmärtäneet.

      Huomasin omassa duunissa, että työkaveri oli oikeassa. Englantia solkkaamalla asiat selvisivät. Paitsi silloin kun vaikka moldovalainen romani sönkkäsi ranskaa eikä oma sönkkäämiseni riittänyt, että olisin ymmärtänyt mitä ihminen tarvitsee...

      Poista
  2. Jaffa17.6.15

    Täällä takapuskissa ei näy vielä ainuttakaan ulkomaalaista. Mustalaisetkin ovat kadonneet. Ainoa paikka, missä ulkomaalaisiin voi parhaaseen kesäloma-aikaan törmätä, on paikallinen turistirysä. Kielitaitoa ei siis pysty pitämään yllä lainkaan, täällä kun ei edes asu ruotsinsuomalaisia. Onneksi on kirjasto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Passiivinen kielitaito pysyy kyllä hyvin, jos lukee jatkuvasti, mutta sujuva puhekieli katoaa. Lisäksi sanonnat menevät pois muodista ja uusia tulee. Tietämättään voi kuulostaa toivottoman vanhanaikaiselta, vaikka nuoremmat ehkä ajattelevat sen johtuvan iästä. :)

      Poista

Lähetä kommentti