Aamulyhyet

Kommentoija huomautti, että kymmenen käskyä on päivitetty. Kahdessa viimeisessä pykälässä ei sanota enää älä himoitse vaan älä tavoittele toisen omaisuutta, puolisoa, työntekijöitä ja niin edelleen. Nyt tulee kyllä mieleen, että vanha muoto oli parempi. Se iski ongelmaan heti. Himoitseminen kun on sitä, että ihmisen mieli askaroi halunsa kohteessa ja yrittää keksiä, miten järjestäisi sen itselleen. Jos on fundeeraillut toisen kumppania tai omaisuutta, on pian liki mahdotonta kieltäytyä tavoitteellisesta toiminnasta.

Maallistuneiden suomalaisten mielestä uskonnollisuus on nolottava juntti-ilmiö, ellei peräti horjuvan mielenterveyden merkki. Harvat ymmärtävät, kuinka vahvasti kulttuurimme on juurtunut kristinuskon maaperään. Perusluterilainen tavis suorastaan hankkii itselleen ongelmia, jos erehtyy kävelemään kirkon ovesta sisään. Uskonnottomat luulevat tyhmäksi, ja hard core -tyypin uskovaiset alkavat käännyttää. Tavalliset seurakunta-aktiivit patistavat tekemään kaikkea, mitä kukaan ei ole jaksanut. Uskontoa ei pidä sysätä marginaaliin. Ihmisen pimeä puoli kaappaa nopeasti vallan, kun asioita hoidetaan yksityisissä, suljetuissa piireissä. Julkisuus ja läpinäkyvyys suojaavat. Jokaisen tulee saada vapaasti harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoaan. Myös uskonnollisen identiteetin vaihtaminen täytyy sallia. Ihmiset tahtovat hyvää elämää. Mietiskely, nautiskelu ja koristelu ovat kaunista turhuutta, ankara kuri ja kieltäymys samoin. Niistä on paljon iloa, mutta kantavat rakenteet ovat yk...

Sähköyhtiö raportoi, että huushollin sähkönkäyttö on lisääntynyt 5,3 %. Sitten yhtiö antaa neuvoja. Kiitos vaan. Kun vilkaisee sähköenergian osuutta loppusummasta, näkee naamallaan, miten aiheellisia neuvot ovat. Eläkeikäinen tarvitsee kunnolliset valot, ja viime talvi oli erityisen pimeä. Sitä paitsi huusholli aikoo käyttää vielä enemmän sähköä, mikäli tarvetta ilmenee. Tosivanhana ei kompuroida heikon valaistuksen takia. Välillä äidytään varmaan oikein tuhlaamaan ja laitetaan entistä useammin ruokaa keittokomeron sähköliedellä. Nyt energian käyttö on reilusti alle keskiarvon. Samaa tasoa kuin 2011-2012. Sähköyhtiön tässä pitäisi rajoittaa kulujaan. Sähkönsiirtotuote on pitkään ollut paljon kalliimpi kuin varsinainen energialasku. Verottajakin ahnehtii. Sähkö on välttämätöntä, eikä pieneläjiä saa nylkeä tällä tavoin. Ehdotan sellaista uudistusta, että muut kulut eivät saa ylittää asiakkaan energiasta maksamaa summaa.

 Viikonloppuna Aurinko saatellaan etelänmatkalleen. Juhlimme etuajassa, sillä kesäpäivänseisauksen hetki on vasta sunnuntaina. Pikkukesä loppuu juhannukseen. Kesäkuun alkupuoli on usein viileä, eikä siltä odotetakaan juuri muuta kuin valoa ja vihreyttä. Pian voi jo toivoa, että lämpö hivelee ihoa. Tilastojen mukaan kesä on parhaimmillaan suunnilleen kuukauden päästä: hellettä ja heinäsirkkojen siritystä, yöllä komeita ukkosia. Vedet lämpenevät niin, että villiuinti onnistuu myös arkanahkaiselta. Sanovat kuulemma villiuinniksi sitä tavallista, jota on harrastettu kakarasta asti: pulahdetaan muitta mutkitta järveen tai mereen. Onko mutarannasta tullut extreme-seikkailu? Auringon etelänmatka on oma mielikuvani. Ursan tiedottaja Anne Liljeström selitti viime vuonna Otsikon takana -blogissaan, kuinka pallot oikeasti pyörivät t...

Kommentoija innoitti reissulle, jolla on tultu maalaiskylästä ulkomaiden kautta lähiöön. Työelämässä ei 80-luvulla kaivattu monikulttuurisuustaitoja. Posti vei liikekirjeet valkoisille anglosakseille – miehiäkin ne yleensä olivat. Kun pääsin askaroimaan tekstipalstojen, kirjasintyyppien ja kuvien kanssa, en tarvinnut edes kieltä. Ensimmäiset maahanmuuttoaallot jäivät miltei huomaamatta, vaikka uutiset kertoivat somaleista ja muista, jotka asutettiin kauas kaupungin laidoille. Kun sitten muutin lähiöön, tuijotin yltiömodernia mutta ränsistynyttä arkkitehtuuria. Hunnutetut naiset ohitin: Jaha, kulmilla asuu paljon muslimeja. Marketin kassajonossa seisoi aasialaista ja Saharan eteläpuolisen Afrikan väkeä, jonka uskonto ei näkynyt vaatteista. Tuntui kotoiselta, kun hain terveysasemalta reseptiä allergialääkettä varten ja täydessä odotushuoneessa oli kaksi asiakasta, joiden esivanhemmat olivat asuneet Suomessa kauan. Se toinen oli röijyyn ja hameisiin pukeutunut romani. Ihan kuin o...

Talitiainen aloittaa heleästi aamuneljältä: titity ti titity ti.  Kesäkuun sievin näky on tiainen syreenin latvassa: keltainen vatsa loistaa liilan kukkavaahdon seassa, pää kääntyilee ja pikisilmät tarkkailevat ympäristöä. Puiston hakkuutöiden jälkeen täällä ei juuri muita nurkkalintuja olekaan kuin tintit. On tietysti pakko myöntää, että aamu-uni on makeaa, kun harakat eivät räkätä. Monena kesänä seurailin niiden touhuja. Ensimmäinen risupallo kelpasi kaksi vuotta. Seuraavina pykättiin uudisrakennus aina vain lähemmäs ikkunaani, ja lopulta matkaa oli joku metri. Harakka pitää muutakin ääntä kuin räkätystä. Viestittelyä riitti koko valoisan ajan. Hermoni kestivät, kunnes jälkikasvu lähti pesästä. Sitten poikaset hyppivät pensaan alla ja säksättivät loputtomasti. Emot räksättivät huolestuneina takaisin. Olisin minä silti pitänyt harakat. Ja satakielen. Se mekasti samassa pensaikossa melkein läpi yön. Istuskelin villatakkiin kääriytyneenä parvekkeella ja kuuntelin ...

Kommentoijan inspiroima sarja jatkuu. Ankean vuosikymmenen iloisemmat kasvot: Osa opiskelijoista löysi umpipoliittisella 1970-luvulla muuta tekemistä kuin vallankumouksen. Totinen agitaatio kyllästytti. Minun kohdallani kävi lisäksi niin, että lähiystäviin kuului paljasjalkaisia opiskelukaupunkilaisia. Kuvioissa pyöri myös töissä käyviä – joku pari ehti naimisiinkin. Sekalainen seurakunta kehitti suhteellisuudentajua. Syömään, kaljalle ja opiskelijarientoihin pääsi kämpiltä ilman, että tarvitsi pukea ulkovaatteita. Toinen painopiste oli kaupungin vastakkaisella laidalla paljasjalkaisten luona. Elämä kulki paikasta toiseen marikassissa. Kesällä asuntola muuttui hotelliksi ja maailma rimputti ovikelloa. Agitoivat intoilijat olivat tylsiä, jos heitä vertasi oikeaan itäblokin porukkaan. Puolalaiset kundit söivät tonnikalaa purkista, lainasivat silitysrautaa ja kertoivat poliittisia vitsejä. Kolmen kuukauden kieliharjoittelu oli pakollinen, ja halvat lennot veivät muinakin kesinä ...

Edellisen merkinnän kommentti muistutti poliittisesti ankean 1970-luvun iloisemmasta kääntöpuolesta. Siitä lisää ensi sunnuntaina. Satuin eilen näkemään uuden Pirkka -lehden. Kansikuvan parilla oli kauniit, ihastuttavan nostalgiset hiukset ja vaatteet, jotka toivat elävästi mieleen 1970-luvun alkuvuodet. "Those were the days..."