25.1.2018

Kirpuille kyytiä

En ole koskaan ajatellut, miten linnut juovat talvella.

Viikko sitten kaksi varista istui tammessa ikkunan takana ja söi lunta oksalta. Sitä meni todella monta nokallista. Nielivät kurkku pitkänä ja haukkasivat lisää.

Seuraavana päivänä harakka kökki oksalla sammuttamassa janoaan.

Eilen illalla alkoi sataa räntää ja pian silkkaa vettä. Lumet lähtevät silmissä.

Yön aikana on puistoon muodostunut järvi, jota kulkijat väistävät nurmikon kautta – saisi joku aura- tai karhumies päästellä sen läpi, että vesi lentäisi pois kävelytieltä.

Puoli tusinaa varista kylpee nyt järvessä. Naakka tekee seuraa. Pää ja kroppa vuorotellen veden alle, siipien läiskytystä, höyhenien pörhentelyä.

Syöpäläiset taitavat saada kyytiä.

Lumen syömisen lisäksi varikset ovat harrastaneet tammessa innokasta kupsutusta ja kapsutusta, joka saa epäilemään, että linnut ovat varsinaisia täitarhoja.

2 kommenttia:

  1. Meillä oli lapsena undulaatteja. Niissä ei ollut täitä, mutta siitä huolimatta ne rapsuttivat itseään yhtä mittaa nokalla tai sitten jalalla sellaisista kohdista (kuten päälaelta tai niskasta), joihin ei nokalla yltänyt. Olisikohan asialla jotain tekemistä sulkapeitteen kunnossapidon kanssa? Jos sulat ovat epäjärjestyksessä, kylmä pääsee iholle. Ulkona elävillä linnuilla on kyllä taatusti lintukirppuja. Eikö kanoissakin ole kanakirppuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnuissa voi olla vaikka mitä: kirppuja, punkkeja, täitä, väiveitä (jotain täin sukulaisia). Jalalla rapsuttamisen lisäksi varikset tekivät nokalla äkkinäisiä "hyökkäyksiä" höyhenpeitteeseen. Katseltuani touhua selasin verkossa juttuja lintujen ulkoloisista. Oravilla ja siileillä on omat kirppunsa... Luin myös jonkun kananomistajan taistelusta kirppujen ja punkkien kanssa.

      Poista