Ei tullut bujoilijaa

Idea oli loistava: vihkoon omin käsin tehty bullet journal  eli bujo, kalenterin ja muistikirjan yhdistelmä.

Ostos- ja tehtävälistoja, määräpäiviä, sitaatteja lukemistani jutuista, ehkä lyhyitä päiväkirjamerkintöjä – nopealla, tilaa säästävällä sähkösanomatyylillä, joka on bujon kantavia ajatuksia.

Millaisia aukeamia
tarvitsen?

Suunnittelin heti mielessäni kuukausiaukeamat, joilta eräpäivät ja sovitut ajat selviäisivät yhdellä vilkaisulla.

Töissä käydessäni tuskailin valmiiden kalenterien epäkäytännöllisyyttä. Kustantajat eivät tajunneet, että tosi monella on aamu- ja iltavuorot ja töitä viikonloppuisin.

En ollut varma, halusinko bujooni viikkoaukeamat, mutta jos tekisin ne, kaikki seitsemän päivää olisivat paperilla samankokoiset.

Aukeamien perään tulisivat päiväsivut, joita voisin luoda tarpeen mukaan. Silloin kun ei tapahtuisi mitään mainittavaa, päivän voisi jättää huoletta väliin. Muistiinpanotilaa olisi toisaalta rajattomasti.

Tulevaisuus pitää
olla nyt

Ruutuvihko sopi harjoituskappaleeksi, ja kyniäkin taloudesta löytyi sekä musta (helppolukuista) että punainen (sen alleviivaamiseen, minkä unohtuminen olisi katastrofi).

Yksinkertainen kuukausiaukeama, jonka alussa ja lopussa oli reilusti tyhjää, toimi mainiosti.

Sen sijaan yllätyin huomatessani, kuinka suuri osa elämästäni sijoittuu kauas tulevaisuuteen. Ensi ja seuraavan vuoden messut, hammaslääkäri syksyllä kahden vuoden kuluttua, tuttujen pyöreät syntymäpäivät.

Halusin tapahtumat selkeisiin vuosisuunnitelmiin, joihin rakentelin elämääni pikkuhiljaa. Alkuperäisen bujomallin future log  ei kelvannut ollenkaan.

Taikakalujen turhat
lupaukset

Alussa innostuin bujoilusta niin, että lainasin opaskirjan.

Lähes koko sisältö oli kuitenkin ennestään tuttua, siis verkossa monelta kantilta pohdittua asiaa, joten petyin vähän. Tietokirjojen kanssa käy usein niin.

Fiksua oli varoitus olla merkitsemättä salasanoja tai muita tunnareita bujoon. Sitähän on tarkoitus kantaa mukana koko ajan.

Vihkoni ääressä olin ehtinyt hoksata yhtä sun toista, mitä en halunnut esille jääneen / kadonneen muistikirjani löytäjän näkevän. Penkovista salalukijoista nyt puhumatta.

Opaskirja lensi kirjaston palautusautomaattiin siinä vaiheessa, kun bullet journalia  alettiin markkinoida kuin jotakin self help -taikakalua.

– En minä tahdo ihmeellistä elämää, pujusin ärsyyntyneenä. – Haen toimivaa kalenteria.

Paluu tavalliseen
kalenteriin

Jaksoin bujoilla noin puoli vuotta. Tiesin jo marraskuussa, että palaan normiallakkaan, kunhan löydän mieleisen. Halpakaupan taskukalenteri 2018, jossa oli samankokoiset viikonpäivät, lähti oitis kassalle.

Olen liian laiska väkertämään aukeamia ja vahtimaan, että marginaali pysyy tasaleveänä (ainoa esteettinen vaatimukseni). Kirjapainojen väki ansaitsee palkkansa.

P.S.

Ellet ole kuullut tästä jo pari kolme vuotta kestäneestä villityksestä, näpytä bullet journal  tai bujo  hakukoneeseen. Takaan että valistut.

Silmille vyöryvää taidetta ei kannata pelästyä. Kynä, vihko ja teksti riittävät. Koristelu on ylimääräinen, täysin vapaaehtoinen huvi.