13.12.2017

Ei tullut bujoilijaa

Idea oli loistava: vihkoon omin käsin tehty bullet journal eli lyhyesti bujo, kalenterin ja muistikirjan yhdistelmä.

Ostos- ja tehtävälistoja, määräpäiviä, sitaatteja lukemistani jutuista, ehkä lyhyitä päiväkirjamerkintöjä – nopealla, tilaa säästävällä sähkösanomatyylillä, joka on bujon kantavia ajatuksia.

Suunnittelin heti mielessäni kuukausiaukeamat, joilta eräpäivät ja sovitut ajat selviäisivät vilkaisemalla.

Töissä käydessäni tuskailin valmiiden kalenterien epäkäytännöllisyyttä. Kustantajat eivät tajunneet, että tosi monella on aamu- ja iltavuorot ja töitä viikonloppuisin.

En ollut varma, halusinko viikkoaukeamat, mutta jos tekisin ne, kaikki seitsemän päivää olisivat paperilla samankokoiset.

Aukeamien perään tulisivat päiväsivut, joita voisin luoda tarpeen mukaan. Silloin kun ei tapahtuisi mitään mainittavaa, päivän voisi jättää huoletta väliin. Muistiinpanotilaa olisi toisaalta rajattomasti.

Ruutuvihko sopi harjoituskappaleeksi, ja kyniäkin taloudesta löytyi sekä musta (helppolukuista) että punainen (sille minkä unohtuminen olisi katastrofi).

Yksinkertainen kuukausiaukeama, jonka alussa ja lopussa oli reilusti tyhjää, toimi mainiosti.

Sen sijaan yllätyin huomatessani, kuinka suuri osa elämästäni sijoittuu kauas tulevaisuuteen. Ensi ja seuraavan vuoden messut, hammaslääkäri syksyllä kahden vuoden kuluttua, tuttujen pyöreät syntymäpäivät.

Halusin tapahtumat selkeisiin vuosisuunnitelmiin, joihin rakentelin elämääni pikkuhiljaa. Alkuperäisen bujomallin future log ei kelvannut ollenkaan.

Alussa innostuin bujoilusta niin, että lainasin opaskirjan. Lähes koko sisältö oli ennestään tuttua, siis verkossa monelta kantilta pohdittua asiaa, joten petyin vähän. Tietokirjojen kanssa käy usein niin.

Fiksua oli varoitus olla merkitsemättä salasanoja tai muita tunnareita bujoon. Sitähän on tarkoitus kantaa mukana koko ajan.

Vihkoni ääressä olin ehtinyt hoksata yhtä sun toista, mitä en halunnut esille jääneen / kadonneen muistikirjani löytäjän näkevän. Penkovista salalukijoista nyt puhumatta.

Opaskirja lensi kauppakassiin ja edelleen kirjaston palautusautomaattiin siinä vaiheessa, kun bullet journalia alettiin markkinoida kuin jotakin self help -taikakalua.

– En minä tahdo ihmeellistä elämää, pujusin ärsyyntyneenä. – Toimivaa kalenteria tässä haetaan.

Jaksoin bujoilla puoli vuotta. Tiesin kyllä jo marraskuussa, että palaan normiallakkaan. Halpakaupan taskukalenteri 2018, jossa oli samankokoiset viikonpäivät, lähti oitis kassalle.

Olen liian laiska väkertämään aukeamia ja vahtimaan, että marginaali pysyy tasaleveänä (ainoa esteettinen vaatimukseni). Kirjapainojen väki ansaitsee palkkansa.

P.S.

Ellet ole kuullut tästä jo pari kolme vuotta kestäneestä villityksestä, näpytä bullet journal tai bujo hakukoneeseen. Takaan, että valistut.

Silmille vyöryvää kaunista turhuutta ei kannata pelästyä. Kynä, vihko ja teksti riittävät. Koristelu on ylimääräinen, täysin vapaaehtoinen huvi.

2 kommenttia:

  1. Bujo olisi siitä kätevä, että siihen voisi lisätä toivontain.
    Päivän joka meiltä useimmilta puuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes tiennyt mikä semmoinen on ennen kuin googlasin. :(

      Poista