Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2017.

Lintu yöllä

Aamulla neljältä roikaa vettä ja mustarastas laulaa niin että sen kuulee huoneeseen. Paljas maa, lämpöasteita. Olisikin jo huhtikuu eikä talvipäivänseisaus. Lisäys 30.12.2017: Mustarastas lauloi myös viime yönä. Puoli kahdesta kahteen yhä lumisemmaksi muuttuvan räntäsateen keskellä. Puoli neljältä taas, kun satoi vettä.

Ei tullut bujoilijaa

Idea oli loistava: vihkoon omin käsin tehty bullet journal   eli bujo, kalenterin ja muistikirjan yhdistelmä. Ostos- ja tehtävälistoja, määräpäiviä, sitaatteja lukemistani jutuista, ehkä lyhyitä päiväkirjamerkintöjä – nopealla, tilaa säästävällä sähkösanomatyylillä, joka on bujon kantavia ajatuksia. Millaisia aukeamia tarvitsen? Suunnittelin heti mielessäni kuukausiaukeamat, joilta eräpäivät ja sovitut ajat selviäisivät yhdellä vilkaisulla. Töissä käydessäni tuskailin valmiiden kalenterien epäkäytännöllisyyttä. Kustantajat eivät tajunneet, että tosi monella on aamu- ja iltavuorot ja töitä viikonloppuisin. En ollut varma, halusinko bujooni viikkoaukeamat, mutta jos tekisin ne, kaikki seitsemän päivää olisivat paperilla samankokoiset. Aukeamien perään tulisivat päiväsivut, joita voisin luoda tarpeen mukaan. Silloin kun ei tapahtuisi mitään mainittavaa, päivän voisi jättää huoletta väliin. Muistiinpanotilaa olisi toisaalta rajattomasti. Tulevaisuus pitää olla nyt Ruu...

Asun kielessä

Maasta olisin voinut muuttaa. Oikeastaan muutinkin: helsinkiläinen lähiö on aivan eri paikka kuin maisemaltaan hämäläinen ja kieleltään puolisavolainen kylä. Välissä tein vielä pitkän retken lounaaseen. Englannista oli yhdessä vaiheessa tulemaisillaan arjen kieli. Se olisi ollut suuri vahinko. Aila Meriluoto sanoi kyllä, että ruotsin kielessäkin on sama ruskon puna kuin suomessa. Det finns samma rodnad i detta språk också, samma juveler: opal, rosenkvarts aftonhimmel, svalka. Samat jalokivet: opaali, ruusukvartsi, viilenevän illan taivas. Meriluoto asui pitkään Ruotsissa ja onnistui tekemään uudesta kielestä myös luovan työn välineen. Useimmat asiat olisin tietysti kyennyt ilmaisemaan riittävän hyvin englanniksi, mutta taivaan värit, kesäyön kuulauden ja talvisen pimeyden olisin nähnyt suomeksi aina. Ehkä harvinainen kieleni olisi jäänyt aivojen museotavaraksi ja olisin vaihtanut näppäimistön pelkkään kameraan. Se olisi merkinnyt tietynlaista mykistymistä. Kun pu...