4.11.2017

Pysyykö käsissä?

Ote päiväkirjasta:

Ei marraskuu ole musta hauta. Heleät pastellit voisivat yhtä hyvin olla huhtikuulta. Ja pimeys on elävää ja lämmintä, sitä voi melkein koskettaa kuin tiineen tamman mahaa.

Nyt vain en osaa nauttia. Pätkätyön loppu häämöttää taas, ja huomaan, että alan jo vauhkoontua. Mitä minä sitten teen?
"You do what you gotta do
You know what you know
You hang on 'til you can't hang on"
Keväällä tulen olleeksi työttömänä seitsemän vuotta. Sitä eivät kurssit, harjoittelupaikat ja pätkätyöt muuta. Turvattomuus pysyy.

Entä jos näiden vuosien sitkeästä yrittämisestäni ei synnykään mitään? Jos kaikki jää tyhjäksi?

Siinä tapauksessa annan mennä. En jaksa enää yrittää.
"But when it's all said and done
you do what you gotta do
And then you let that pony run"
Nämä ajatukset eivät johdu siitä, että on marraskuu.

Petolliset kangastukset häviävät muutenkin. Ne mihin jopa työkkäri uskoo: visiot, tavoitteet, elämänhallinta.

(Pam Tillis singing Let That Pony Run)

Julkaisin yllä olevan tekstin verkkopäiväkirjassani 2.11.2004.

Olin tajunnut, että pätkätöitä lakkaisi kohta järjestymästä.

Jaksoin ponnistaa vielä yhteen hyppyyn. Menin takaisin kouluun, hankin muodollisen ammattipätevyyden ja sain lopulta vakipaikan. Limppu pysyi pöydässä ja jonkinlaista eläkettäkin karttui.

Pitkät turvattomat vuodet palaavat mieleen aina, kun julkisuudessa keskustellaan työttömyydestä.

Mietin, ymmärtävätkö kaikki, että työttömien joukossa on paljon ihmisiä, joilla on totinen hätä.

Lisää fundeerausta: Karamellimaailma

3 kommenttia:

  1. Kommentoija lähetti sähköpostia, kun oli yrittänyt kaksi kertaa onnistumatta. Komppasi, että kirjoitan tärkeistä asioista.

    Sähköposti oli lähetetty tabletilla, ja jos kommentointia on yritetty samalla kapineella, tapaus liittyy entisten samanmoisten seuraan.

    Onkohan muillekin toiveikkaille kommentoijille käynyt yhtä köpelösti?

    VastaaPoista
  2. Nykyiseen kaupunkiympäristöön sopis ottaa uudestaan käyttöön se alkukansojen keräilytalous, siinä menestyivät enemän naiset, jotka saivat enemän sienija, kasviksia ja marjoja kokoon, silloin kun miehille ei osunut mitään verkoon, ei ansaan. kaupungit ovat täynä käyttämätöntä kelpoista tavaraa ja syötävää, eikä tarvitse mennä metsiin ei kiivetä kallioille täystämään suuntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keräilytalous... Metsissä kulkeminen onnistuisi. Olin kolmen tai neljän, kun isä (!) otti lyhemmille marjareissuille.

      Kaupungista haalittuja luonnontuotteita en uskaltaisi syödä. Voin kuvitella, miten paljon raskasmetalleja ynnä muita myrkkyjä vaikka puistojen sienissä on. Hevosmiehet olivat jo 70-luvulla niin fiksuja, etteivät pitäneet kalliita siitosoriitaan laitumella tien vieressä.

      Roskisdyykkari voi luottaa vielä kaupunkimarjastajaa vähemmän sapuskansa puhtauteen. Ruokamyrkytystä kieltäydyn kuvittelemastakin.

      Eipä ole palkkatyölle vaihtoehtoa. Kaupungissa varsinkaan. Maalla pääsee kohtalaisille tienesteille, jos aloittaa heti keväästä korvasienten myynnillä.

      Poista