Aamulyhyet

Viikonlopun ryyppäjäisten uusi malli: Perjantaina saapuu kiljuva ja kolisteleva vieraslauma. Klo 18-01: Naukkaillaan kotona. Tulee kapakkaa halvemmaksi. Klo 23: Ollaan niin kännissä, että musiikkikone pauhaa täysillä. Aika ajoin päästetään itse suoraa huutoa. Porraskäytävässä raikaa ja äänet kulkevat talon rakenteissa. Naapurit eivät nuku. Klo 01: Hunnilauma tömistää alas ja ulos ja kiljuu mennessään. Vuorossa on bileiden kapakkaosuus. Klo 04: Porukka tulee takaisin. Sama kolina ja huuto. Osa jää rappuun pölöttämään. Klo 04-06: Yksi seurueesta painaa nappia ja musiikki rämähtää päälle. Täysillä, koska säätö jäi lähtiessä siihen asentoon. Naapurit eivät nuku. Lauantaina toistetaan perjantain ohjelma. Naapurit eivät nuku. Seuraavalla viikolla toistetaan edellisen viikon ohjelma.

Ote päiväkirjasta: Ei marraskuu ole musta hauta. Heleät pastellit voisivat yhtä hyvin olla huhtikuulta. Ja pimeys on elävää ja lämmintä, sitä voi melkein koskettaa kuin tiineen tamman mahaa. Nyt vain en osaa nauttia kauneudesta. Pätkätyön loppu häämöttää taas, ja alan jo vauhkoontua. Mitä minä sitten teen? You do what you gotta do You know what you know You hang on 'til you can't hang on Keväällä tulen olleeksi työttömänä seitsemän vuotta. Sitä eivät kurssit, harjoittelupaikat ja pätkätyöt muuta. Turvattomuus pysyy. Entä jos näiden vuosien sitkeästä yrittämisestäni ei synnykään mitään? Jos kaikki jää tyhjäksi? Siinä tapauksessa annan mennä. En jaksa enää yrittää. But when it's all said and done you do what you gotta do And then you let that pony run Nämä ajatukset eivät johdu siitä, että on marraskuu. Petolliset kangastukset häviävät muutenkin. Ne mihin jopa työkkäri uskoo: visiot, tavoitteet, elämänhallinta. ( Pam Tillis singing "Let That Pony Run...