Aamulyhyet

Heinäkuussa monen vesi tulee ämpärillä kaivosta eikä hanaa liikauttamalla seinästä. Muutenkin palataan vanhanaikaiseen tekniikkaan. Otetaan jopa sometaukoja. Innokkaimmat pitävät nettipaastoa. Ajatus tuntuu erikoiselta, mutta ihmiset tietävät luissaan, mikä heille on hyväksi. Jos ruudun himo vaivaa, laitteiden sulkeminen antaa mahdollisuuksia toisenlaisiin kokemuksiin. Kaivonatiivit sukkuloivat yleensä luontevasti teknologioiden välillä. Nettilaite jää kamarin pöydälle, kun tyhjennetään huusin alustaa, kärrätään puita liiteriin tai viihdytään tunti pari laiturin nokassa silkkiuikkujen ja omien ajatusten seurassa. Iltapäiväkahvin aikaan tarkistetaan, uhkaako sade ja seisooko maailma entisellä paikallaan. Sydänkesällä katoan silloin tällöin internetin ulottumattomiin. Blogitaukoa ei kuitenkaan tule. Ajastan joitakin merkintöjä, koska ne liittyvät tiettyyn viikkoon tai päivään. Noin torstaina julkaiseminen, jota kevään korvalla suunnittelin, toteutuu nyt. Kommentteihin vas...

Kommentoija törkkäsi kipupisteeseeni, kun hänelle valkeni, etteivät kirjastot säilytä kaikkea. Asiakas voi tosiaan jäädä nuolemaan näppejään. Helsingin kaupunginkirjasto rakentaa Töölönlahdelle Oodia, johon tulee studioita ja muita pöksiä, elävien kuvien teatteri ja niin edelleen. Saa noita tietysti olla, mutta meikäläinen istuu antiikkisen läppärinsä ääressä ja tuntee syrjäytyneensä. Olen kai epätrendikäs kulttuuritantta. Pyöriikö niitä kirjastoissa liikaa? Helmet-tietokannasta hävisi yllättäen Samuel Pepys – vihreäkantinen päiväkirjasarja, jonka olen lukenut kahteen kertaan ja ajattelin lukea nyt kesän mittaan uudelleen. Kymmenkunta paksua osaa, sensuroimattomat naisjutut ja hyvät tieteelliset selitykset. Myös Harold Nicolsonin ja James Lees-Milnen päiväkirjat ovat menneet samaa hukan tietä. Ymmärrän miksi vajaat sarjat on poistettu, mutta ei Nicolsonin elämäkerta korvaa niitä. Jamesin duunin evakkopaikka oli High Wycombe. Parina Englannin-kesänäni kävin siellä ...

Satama. Muutos tekee tuloaan, ehkä pitkään. Kunnes alkaa tapahtua. Jo ennen muutosta ja varsinkin sen jälkeen ihminen määrittelee persoonansa sen kautta. Uusi minä vaatii totuttelua. Jonain päivänä sitten iskee oivallus, että uusi on rutiinia. Niin kuin nyt minulle vanhuus ja eläkkeellä oleminen. Pääsiäisen jälkeen en ole uhrannut niille kovin monta ajatusta. Olen vain elänyt sekä parempina että pahempina päivinä. Sydänkesällä voi hengähtää. Lakata haluamasta ja toivomasta. Saa vain olla. Hyvää juhannusta!

Sää on ainoa, mitä kaupunkilaisella oikeastaan on jäljellä luonnosta, eikä sillekään joudu altistumaan kovin paljon. Toisaalta sää on nykyään harrastus. Kauppias mainostaa langatonta joka kodin sääasemaa, ja innokkain porukka ajelee satoja kilometrejä ukkosrintaman perässä. Tavallinen mutta harvinainen Kirjailija Matti Mäkelän "elämyksellinen essee" eli Sääkirja   lähtee liikkeelle huoneihmisen – hauska määritelmä! – vähistä tilaisuuksista olla ulkona: "Neljä päivää, koko elämässä, siinä huoneihmisen mahdollisuus kokea marraskuinen, tyyni, aurinkoinen arkipäivä luonnossa! Siksi myös tämän kirjan toinen osa kuvailee suomalaista vuodenkiertoa nykyihmisen näkökulmasta, kaikkia niitä nautintoja, tylsyyttä ja elämyksiä, joita sää voi antaa." Mäkelä perustaa laskelmansa neljästä päivästä siihen, ettei aurinko juurikaan paista marraskuussa ja että ihmisen elämästä menee 20 vuotta koulussa ja seuraavat 30 töissä. Vain jos saa määrätä ajankäytöstään itse, pääse...

Sepelkyyhkyt tekevät sen puussa. Ainakin pihassa asusteleva pari tällä kertaa. Harmaa mötti kyhjötti tammen oksalla ikkunan takana. Pian lehahti samalle oksalle toinen. Kyyhkyillä on tapana istuksia tammessa, joten en välittänyt seurata niitä. Uutisten selaaminen keskeytyi, kun huomasin epätavallista liikettä. Haroin rillit paperikasan alta. Sepelkyyhkyt istuivat nyt vierekkäin lähellä tammen runkoa ja nokkivat toistensa kaulaa ja päätä – jos inhimillistän, ne suutelivat yhä kiihkeämmin. Sitten uros hypähti naaraan selkään, ja molemmat pitivät tasapainoa yllä räpyttelemällä siipiään. Oksa oli kyllä leveä ja tukeva. Kuten entisviikkoisilla meriharakoilla parittelu oli pian ohi. Sepelkyyhkyt eivät äännelleet. Tavallista "kurnutusta" on kuulunut pitkin päivää, mutta seksi oli vaitelias toimitus. Jälkeenpäin naaras suki ja pörhenteli höyheniään. Uros kökötti liikkumatta oksalla. Linnut pysyttelivät parinkymmenen sentin päässä toisistaan, ja kun naaras oli mielestää...

Ruostunut pyssy -jutussani mainittiin  kaulauslauta ja -tukki . Meillä oli nämä vehkeet, ja kun olin alle kouluikäinen, äiti käyttikin niitä joskus. Tukki ei ollut mikään tukki, vaan vähän yli puoli metriä pitkä, halkaisijaltaan ehkä viisisenttinen pyöreä puu. Lauta oli noin kymmenen senttiä leveä ja vajaan metrin pituinen, ja sen keskikohdassa oli kahva. Luulen, että lauta ja tukki oli ostettu kaupasta. Muistikuvani laudasta on selkeä: vaaleaa, sileää puuta. Jo tarpeettomana kapine ajelehti komeroissa pitkään. Kaulaus on lainattu ruotsin sanasta kavla. Samaan pesueeseen kuuluvat kaulin ja kaulita – voitaikinan kaaviloiminen on leipojille tuttua puuhaa. Wikipedian artikkelin mukaan lakanat ja tyynyliinat kaulattiin, mutta meidän vanhassa pikkumökissä laudalla silitettiin myös pitovaatteita, jotka täytyi saada arkiseen edustuskuntoon. Sopivan kostea vaate kierrettiin tiukasti puun ympärille, ja sitä pyöritettiin laudalla painaen kovan alustan päällä. Kun aloin sil...

Sukulaiset ovat muistelleet Ilmari Kiannon runoa "Vanhalla vinnillä kummittelee".  Äiti luki sitä serkkupojille, kun nämä olivat pieniä, ja myöhemmin omille tyttärilleen. Runosta sai vähillä esityskeinoilla dramaattisen. Jo alku oli lupaava: "Vanhalla vinnillä kummittelee: / kuuletkos – ullakon ukset ne käy! / Lattiat oudosti loksahteleepi – / taas joku loukkohon kyyristäy . . . / Ken se? Ken se?" Säkeistöjen lopussa toistuvat kysymykset lisäsivät jännitystä kerta kerralta. Vintin irvisuiset aaveet tanssivat tohvelit jalassa tai astelivat raskailla saappailla konttoorin nurkissa. Ne viskelivät arkiston kirjat ja muut tavarat hujan hajan. Romujen takaa kummitukset löysivät rikkinäisen harpun ja yrittivät helkytellä. Tulkkauspalvelu Kianto–suomi En muista, että olisin ihmetellyt outoja sanoja, joita runossa vilisi. Ukset,   kipsisen Mozartin   ja sen sellaiset äiti osasi tietysti selittää, jos kysyin. Äidinäiti käytti sanaa  loukko,   eikä sitä seko...