Työnhaku onnistuu joskus parhaiten mukavuusalueen ulkopuolella. Niin kävi minulle, vaikka olin työmarkkinoiden ongelmajätettä. Kuljin työkkärissä (silloin työvoimatoimisto, nykyään työ- ja elinkeinotoimisto) hermoilemassa, että pian kukaan ei palkkaa minua ikäni vuoksi. Työnantajien mielestä viisikymppinen oli höppänä, josta koitui vain eläkekustannuksia. Kerran sitten olin taas "oikeutettu toimenpiteeseen" eli työllistetyn pestiin. Haastattelussa piti päättää hetkessä, kumpaan ihan erilaisista paikoista menisin tyrkylle. Valitsin sen, jossa voisin hyödyntää aikaisempia taitojani ja josta kuvittelin töitä irtoavan paremmin. Onnekseni en käsittänyt, miten hataraa tuulentupaa rakensin. Totuus masentaa joskus niin, ettei ihminen jaksa yrittää. Seuraava kysymys koski työpistettä. Vielä vähemmän harkinta-aikaa ja tietoa, mutta sokea kana nokkaisi kultajyvän. (Sain monien mutkien jälkeen vakipaikan.) Tarjolla oli myös periaatteessa kiva seutu, jolla olin asunut ja käyn...