Kirjoittaminen on sukua huumeille, mutta laillista, halpaa ja terveellistä. Kun uusia ideoita tulvii, se tuottaa mielihyvää, eikä työtä haluaisi keskeyttää ennen kuin virta ehtyy itsestään.
Myös tavallinen kirjoittaminen on hauskaa. Tarkoitan niitä tekstejä, joiden ääressä ei pääse siihen tilaan, jossa
mielleyhtymät elävät kuin meri ja kantavat,
ja kaikki on auki joka suuntaan.
Lainaan itseäni. Pelästyin, kun luin tuon kohdan viimetalvisesta Tautinen taide -merkinnästä. Minkähän vuoksi moinen jysähdys aivoissa? Jonkin tekemisen muisto?
Pitäisi kirjoittaa enemmän. Keskittyä niin pitkäksi aikaa, että virta lähtee viemään ja muu maailma lakkaa olemasta.
Kirjoita isoäitisi tarina.
VastaaPoistaMielenkiintoinen, erilainen idea. Yleensä sanotaan, että pitäisi kirjoittaa omaelämäkerta. Se vähä, mitä kummastakin isoäidistäni tiedän, on kyllä kiinnostavaa. Toisaalta ajalleen tyypillisiä, toisaalta epätavallisia naiskohtaloita. Mistähän saisin lisätietoja? Sukulaiset ovat yrittäneet selvittää menneitä vaiheita, mutta homma on tyssännyt lähteiden puutteeseen. Pitää fundeerata!
PoistaSehän voi olla myös henkilötasolta fiktiivinen, vaikka kuvaa naisen elämää parin sukupolven takaa.
VastaaPoistaNiin voisikin... Se kyllä vaatisi kertojanlahjoja, eikä romaani oikein ole minun lajini. Todellisten ihmisten vaiheet ja tavallinen elämä kiehtovat. Että miten nuo tietyt ihmiset elivät ja selvisivät aikakaudessaan ja oloissaan. Isoäidit syntyivät Venäjän vallan aikaan ja näkivät kolme sotaa ja monenlaisia kulttuurin muutoksia. Eivätkä kuolleet keuhkotautiin!
Poista