Onkohan kaikilla virallisen kalenterin lisäksi oma vuodenkierto?
Minulle pääsiäinen merkitsee talven ja kevään rajaa, oltiin maaliskuussa tai vapun korvilla. Sää ei vaikuta. Pääsiäislumi putoaa hitaasti, suurina hiutaleina kuin joulukorteissa.
Juhannuksen alla on pikkukesä, mutta se on ehdottomasti vielä kevättä. Hentoa kylmää vihreää, kirkkaita iltoja.
Oikea kesä tulee juhannuksen jälkeen. Heinäaikaan valo muuttuu keltaiseksi, ja yöllä salamat leiskuvat meren päällä. Elämä on täyttä ja hyvää ihan vain siksi, että luonto tulee kirjaimellisesti iholle.
Syyspäiväntasaus ja terminen syksy osuvat etelärannikolla usein yhteen. Niihin aikoihin on myös syntymäpäiväni. Heinäkuussa alkanut lämmin pimeys syvenee: juhla jatkuu.
Syksy kestää jouluun. Loppiaisen jälkeen aukeaa talven pelottava kuilu. Viima hyytää ja kireä pakkanen voi kestää viikkokausia. Lumen sininen valo kohmettaa ajatuksetkin.
Kyllä, kaikilla on oma vuodentajunsa. Minulle lokakuun loppu ja marraskuu lähelle joulua on vuoden ankeinta ja pimeintä aikaa. Tammikuussa taivas alkaa olla kevättaivaan sininen kirkkaina päivinä - ensimmäinen siemenluettelo kolahtaa postista uudeksi vuodeksi. Tammi-helmikuu on hiihtoaikaa, helmikuussa ehtii töiden jälkeen käydä valaistun ladun ulkopuolella kolmen kilometrin päässä ennen pimeää. Paras aika alkaa huhtikuussa; pimenneenä huhtikuun iltana lenkillä, joutsenet palaavat ja kaakattavat kymmenpäisinä laumoina ylitse. Sitten tulee hento kevään vihreä, kuulaat kevätyöt - ei vielä hyttysiä. Kesäkuussa luonto puskee kaiken yhtäaikaa esille, kukat, rikkaruohot, itikat, linnunpojat... Pikkuhiljaa kesä tasaantuu, värit himmenevät tavallisen vihreäksi kunnes elo-syyskuun pimeät ja tuuliset yöt alkavat kahisuttaa kuivaneita heiniä. Omenat kypsyvät, satoa korjataan. Pimeä aika on lähellä taas.
VastaaPoistaSelvästi kevätihminen! Kyllä tällainen syyspimeässä lämmittelijäkin panee merkille kevään valostumisen ja nauttii siitä, mutta se on toissijainen juttu ison vuosirytmin sisällä. Kesän tasainen vihreys on kaupungissa pölyn takia kahta tylsempi. Syystasauksen aikaan villiviini punertuu, ja jo ennen sitä jotkin "etelän puut" kellastuvat sitruunansävyisiksi. Nämä ovat etkot ja sitten tulee ruska - aah. Mielenkiintoista, että ihmiset ovat erilaisia jopa suhteessaan vuodenaikoihin!
VastaaPoistaKevät on minunkin vuodenaikani! Kesä alkaa hitaasti ennustaa loppua ja jokasyksyistä kamppailua masennusta vastaan. Pimeä, märkä ja kylmä on minulle sietämätön yhtälö.
VastaaPoistaUseimmat viihtyvät keväässä, ja tällaiset lyhyen päivän kukkijat ovat vähän outoja. Jos työpaikkojen kahvihuonepuheita tilastoitaisiin, masennus ja lumen kaipuu olisivat syksyn ykkösaiheet. Onkohan niillä jokin biologinen pohja? Kylmyys on hirveää sekä tuulella että tyynellä...
VastaaPoistaLisää kuvia!
VastaaPoistaKuvia tulee kyllä, vaikka huomaan, että oudoksun digitaalista kuvatulvaa. Otan edelleen kuvia harvoin ja vain yhden tai kaksi kohteesta. Julkaistessa tuntuu, että kuvan pitää antaa lisäarvoa eikä vain kuvittaa. Vanhanaikaista tietysti, mutta minkä tottumuksilleen voi. Ja poikkeuksellisen hämärälle talvelle!
VastaaPoista