Aamulyhyet

Seitsemänkymppinen bloggaaja kirjoitti muistelmat, joissa kertoo elämästään ja työstään kirjailijana. Väärempää todistusta saa hakea, mutta mielikuvat kulkevat näin. Anita Konkka , jonka Unennäkijän muistelmat palautin juuri kirjastoon, tuli tutuksi Kirjailijan päiväkirjassa ja Sanat-blogissa . Toki tiesin Anita Konkan ja olin lukenut pari hänen romaaniaan. Kirjallisuus avautui tässä tapauksessa kuitenkin internetin välityksellä. Konkkahan solahti verkkomaailmaan jo silloin, kun se oli monelle suomalaiselle aivan outo, ja koodasi alkuun bloginsa itse. Kirjaston jonoon ei välttämättä tarvitse mennä. Kirja on ostokelpoinen: 600 sivua eikä panovihreitä tai muita kustannusalan puutostauteja. Samanikäinen muistaa sukupolven vaiheet algerialaista punkkua myöten. Tervemenoa löytöretkille kirjoihin. Kuin myös blogeihin, joita Konkka tosin päivittää valitettavan harvoin. Anita Konkka, Unennäkijän muistelmat Teos 2014 ISBN 978-951-851-550-3

Kymmenessä vuodessa on perustettu niin paljon blogeja, että nimen löytäminen uudelle on lähes mahdotonta. Kaikki sopivat on jo varattu. Uskomaton juttu. Hoksasin blogit (tai nettipäiväkirjoja silloin oli) vuosituhannen vaihteessa. Joskus 2009-2010 kirjoittaminen jäi. Oli töitä ja muita kiireitä. Nyt blogittaa taas. Alkuun pääsy on kuitenkin ollut yllättävän hankalaa. Se nimi! Ainutlaatuinen tietysti. Mielellään lyhyt. Eikä skandinaavien outoja kirjaimia. Å, ä ja ö saattavat yhä temppuilla päivitysten jälkeen. Viimeksi näin kävi suunnilleen kolme kuukautta sitten. Jos sanassa oli skandi, haku jätti siihen luuloon, ettei tietoa löydy. Ideariiheni on sauhunnut koko syksyn. Lyijykynä ja lappu pöydän kulmalla siis. Pettymyksiin tottui, kun hakukoneet tyrmäsivät ehdotuksen toisensa jälkeen. Sitten pää kehitti ties monennenko uuden yhdistelmän. Ihme ja kumma: Aamulyhyet -nimistä blogia ei löytynyt. Jälkiviisaus sanoo, että aivot toimivat...