8.6.2017

Silitys

Ruostunut pyssy -juttuni kommentoija tiedusteli kaulauslaudan ja -tukin merkitystä.

Meillä oli nämä vehkeet, ja kun olin alle kouluikäinen, äiti käyttikin niitä joskus.

Tukki ei ollut mikään tukki, vaan vähän yli puoli metriä pitkä, halkaisijaltaan ehkä viisisenttinen pyöreä puu. Lauta oli noin kymmenen senttiä leveä ja vajaan metrin pituinen, ja sen keskikohdassa oli kahva.

Luulen, että lauta ja tukki oli ostettu kaupasta. Isä oli tosin kätevä käsistään, eikä hänen tekemiään esineitä aina erottanut teollisuuden tuotteista.

Muistikuvani laudasta on selkeä: vaaleaa, sileää puuta. Jo tarpeettomana kapine ajelehti komeroissa pitkään.

Kaulaus on lainattu ruotsin sanasta kavla. Samaan pesueeseen kuuluvat kaulin ja kaulita – voitaikinan kaaviloiminen on leipojille tuttua puuhaa.

Wikipedian artikkelin mukaan lakanat ja tyynyliinat kaulattiin, mutta meidän vanhassa pikkumökissä laudalla silitettiin myös pitovaatteita, jotka täytyi saada arkiseen edustuskuntoon.

Sopivan kostea vaate kierrettiin tiukasti puun ympärille, ja sitä pyöritettiin laudalla painaen kovan alustan päällä.

Kun aloin silittää itse, käytin ensin puuhellalla kuumennettavaa silitysrautaa. Kahvaosa loksautettiin rautaan, kun sen arveltiin olevan valmis. Sitten ripsittiin vettä kretongille varpuvispilällä, ja mekko silisi hyvin.

Uusi päärakennus valmistui ja sähköt vedettiin 1960-luvun alussa. Pian hankittiin sähkösilitysrauta.

Itsestään siliävät kankaat alkoivat jo lukioaikoinani vähentää hinkkaamisen tarvetta.

3 kommenttia:

  1. Varpuvispilällä! Isoäidilläni oli sellainen, hän käytteli sitä ahkerasti vielä 70-luvulla, vaikka hänellä oli sähkösilitysrauta. Lapsena kävin pari kertaa hänen mukanaan kulmakunnan yhteisessä pesutuvassa (erillisessä rakennuksessa kadun toisella puolen), jossa oli oikea mankeli ja suuret altaat pyykin keittämistä varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, varpuvispilällä tosiaan. Korvasi suihkepullon pyykin kostutuksessa. Ruuanlaitossa käytettiin tavallista metallivispilää.

      Ellei joku lukija ole nähnyt varpuvispilää, se on ohuista kuorituista lehtipuun oksista tehty laihahko kimppu. Varsiosa on käteen sopiva (samalla tekniikalla värkätty kuin kunnon saunavihta, ei rautalankoja tai kumilenkkejä vaan kierretty vitsas) ja teräosa pari kertaa varren pituinen.

      Kävin 80-luvulla Helsingissä käytöstä poistetussa talopesulassa, jossa oli altaat ja jättimankeli. Tuumin, että se oli edistystä pyykin avannossa huuhtomiseen, mihin jouduin tyttötyövoimana osallistumaan. Kesäinen rantapyykkäys keittopatoineen oli ihan kivaa. Sähköjen myötä tuli pulsaattoripesukone.

      Poista
    2. Siis talopesulan mankelikin oli ylettömän tuhti vehje – en tarkoita leveällä tasolla altaiden vieressä ollutta tynnyrin paksuista "rullaa", jolla käsittääkseni puristettiin vesi pois vaatteista huuhtelujen välillä.

      Poista