25.5.2017

Toiveesi voi toteutua

Jäin katsomaan postikortteja, jotka oli viskattu päällimmäisiksi melkein täyteen lehtiroskikseen.

Heitin kantamukseni astiaan ja poimin kortit talteen. Arles oli taidehistoriasta tuttu, muut paikkakunnat outoja: Nîmes, Tarascon, Aigues Mortes, Saintes Maries de la Mer. Jonkun matkamuistoja, tuumin.

Kokenut dyykkaaja kun olin, tongin ja kääntelin lehtiä. Niiden alta paljastui vanha ranskankielinen Provencen matkaopas.

– Camargue, innostuin muistaessani kuvat valkoisista hevoslaumoista, jotka kahlasivat meressä. – Sinne haluaisin.

Niin kuin usein käy, moninainen touhu sysäsi haaveet syrjään. Jos kortit sattuivat käsiin, ne herättivät kuitenkin aina saman tunteen. Seutu veti minua puoleensa.

Aika ajoin selailin roskista löytynyttä matkaopasta. Kivikirkkoja, pyhimysten patsaita, linnoja, muureja, sillan näköisiä roomalaisia vesijohtoja. Mustia härkiä, niitä valkoisia hevosia, flamingoja.

Kahden pyhimyksen patsasta kannettiin rantaveteen. Opaskirjan teksti valisti: Marie Jacobé ja Marie Salomé jotka olivat paenneet Jerusalemista laivalla Ranskaan.

Kaupungin nimi Saintes Maries de la Mer tarkoitti meren pyhiä Marioita.

Kolmas pyhimys oli Marioiden egyptiläinen palvelijatar Sainte Sara eli Sara la Noire, Musta Saara. Häntä romanit pitävät suojeluspyhimyksenään.

Kun otin kortit roskalaatikosta, kuvittelin tavallista seuramatkaa. Provence alkoi tulla muotiin.

Sittemmin lempigraafikkoni sai työn, joka liittyi romaneihin. Tai mustalaisiksi heitä silloin nimitettiin, eikä sana ollut halventava, paitsi jos puhuja loukkasi muutenkin.

Nuoruuden monikulttuurisuus oli opettanut katsomaan etnisen taustan ohi ihmiseen. Vaatteista ja tavoista tuli pian arkipäiväisiä. Tutustuessani en juuri ajatellut, oliko joku vaikka mustalainen.

– Kiinnostaisko sua lähtee niiden matkalle Etelä-Ranskaan? graafikko kysyi yhtenä päivänä. – Ne menee katsomaan pyhää Saaraa.

Saintes Maries de la Mer viettää kahden Marian juhlaa tänään.
Eilen kunnioitettiin Saaraa.

Romanien pyhiinvaellus (englanniksi, yläkulmasta voi valita ranskan)
Kieliä ei tarvitse osata: katso kuvat!
Sivun lopussa on kartta, johon saa paikannimiä, kun napsuttelee plus- ja miinusmerkkiä.

Reissu palasi mieleen, kun kommentoija sanoi, että ulkomaanmatkat ovat hänen kohdallaan varmaan taakse jäänyttä elämää. Mietin, ettei yksikään paikka ole viime vuosina todella houkutellut minua.

Tyttö kulttuurien välissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti