2.8.2015

Kun se ei puhuis mulle

Kaksi nuorta tuuletti mielipiteitään metrossa. Toinen oli aikuisen kokoinen ja näköinen, toisella kasvupyrähdys edessä. Kesäloman loppuminen harmitti.

Opinnoissaan lukioon saakka ehtinyt inhosi omaa luokkaansa:
– Kun niistä sais puolet pois.

Hän luetteli nimiä ja kaveri nyökytteli.

Yksi inhokki sai armon:
– Tai kyllä se saa siellä olla, mutta kun se ei puhuis mulle koskaan.

Kuuntelin ällistyneenä. Noin isoja eikä mitään tajua siitä, että elämässä on pakko tulla toimeen ihmisten kanssa. Että ei tarvitse olla sydänystävä, mutta puheväleissä kyllä.

Koulu ei ole yksityinen seurapiiri. Kaikilla oppilailla on oikeus olla siellä vapaasti ja avata suunsa. Vaikka jonkun naama ei miellyttäisi, pitää osata suhtautua.

Entä muutaman vuoden kuluttua? Puolet työpaikan väestä pois, jotta tyyppi viihtyisi?

2 kommenttia:

  1. Tuosta se kiusaaminen alkaa. Vanhemmat taitaa olla samaa mieltä kullannupun kanssa että pitää olla mieluista seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Minusta on todella kummallista, että voidaan muka valikoida mieluisia ihmisiä, vaikka itsellä ei oikeasti ole sananvaltaa asiassa.

      Omana kouluaikanani ei tullut mieleenkään. Kansakouluun oli pakko mennä. Oppikouluun pyrittiin, ja jos pääsi, oli ansainnut oikeutensa olla siellä. Tämä oli kaikille itsestään selvää pienestä pitäen.

      Poista