Siirry pääsisältöön

Tummansiniset silmät

Rutiköyhä kreivitär ja upporikas tehtailija ovat fiktiota. Esimerkiksi varamaanmittari Magnus von Wright, joka antaa piirustustunteja, on sen sijaan todellinen henkilö. Jep, se lintumaalari.

Kaari Utrion romaani Ruma kreivitär  sujahti kierrätyshyllystä reppuun siksi, että halusin uudestaan tutkia, miten Utrio on käyttänyt von Wrightin päiväkirjoja.

Neidit syövät armoleipää
Bulevardilla

Romanttisen juonen päähenkilöt ovat kreivitär Julia Gyllenfalk af Bössa ja tupakkatehtailija Anton Wendel. Sääty-yhteiskunnassa aatelisto ja porvaristo seurustelevat omissa piireissään, mutta tunteet alkavat viedä.

Perunamaalla kykkivä ryysyinen piika osoittautuu aatelisneidiksi, jolla on kauniit tummansiniset silmät. Huumorintajua ja tervettä järkeä löytyy sekä neidiltä että tehtailijalta.

Ja kuinka ollakaan, perusluonteeltaan ystävällinen tehtailija haluaa tilaisuuden tullen kostaa lapsena näkemänsä vääryyden.

Monet romaanin henkilöistä ovat helsinkiläisiä, mutta asuvat hiukan syrjässä eli Bulevardilla. Joillakin on siellä kaupunkitalo ja Espoossa kartano.

Kluuvinlahti vesijättöineen on nykyisin täytetty, joten myrskyt eivät nostata enää tulvia Aleksanterinkadulle. Kampinmalmin metsän osaan hyvin kuvitella, sillä meiltä käytiin ennen Kampinmalmin terveysasemalla.

Julian ja hänen sisarensa Dorotean on pakko lähteä Bössan kartanosta. He päätyvät myös Bulevardille, kaukaisen sukulaisen holhokeiksi – ruustinna Tybelius ei tiedä velkojen määrää ja arvelee hyötyvänsä heistä.

Maanmittauskonttorilta
pappilan pöytään

Minulle romaanin herkkuja ovat Magnus von Wright, hänen ihastuksensa kohde Sophie Sallmén ja muu historiallinen väki, jota Utrio sirottelee kuviteltujen joukkoon.
Nuori von Wright vilkuili ovelle syödessäänkin, odotti kirkkoherra [Chronsi]n väkeä. Varamaanmittari oli korviaan myöten rakastunut kirkkoherran sukulaistyttöön Sophie Sallméniin. Ruustinna [Tybeliukse]n mielestä von Wright olisi voinut valita paremminkin: hän oli sentään aatelia, vaikka Savosta, ja Sofi oli mitättömyys, köyhä sukulainen.
Kirkkoherra Chrons oli myös tosielämässä Kiteen nimismiehen poika, josta tuli teologian professori ja joka antoi Sofille kodin.

Arkkitehti tarjoaa naisille
rinkilöitä

Utrio luo viehättävän markkinakohtauksen, jossa tupakkatehtailija Anton Wendel tajuaa olevansa rakastunut kreivitär Juliaan, vanha arkkitehti Engel käy torilla ja Magnus ja Sofi tekevät hankintoja tulevaan kotiinsa.
He lastasivat von Wrightin pärekoriin voipytyn, pesupaljun, arkkitehti Engelin huolellisesti kokeileman hyvälaatuisen varpuluudan ja peilin, jonka Sofi Sallmén valitsi ja Anton Wendel osti hänelle kodinperustamislahjaksi. Vladimir Tybelius ja von Wright tarttuivat koppaa korvista ja raahasivat sitä edellä hohotellen ja kompastellen.
Juuri tästä nautin Utrion teksteissä. Epookki menee oikein ja tarina nousee siivilleen. Nämä markkinaostokset pohjustavat osaltaan ratkaisevaa juonenkäännettä.

Romaanissa vietetään muitakin historiaan pohjautuvia häitä kuin Sofin ja Magnuksen. Lukija saa itse oivaltaa, kuka tunnettu suomalainen kaunotar on. Utrio ei tietysti hiiskahdakaan.

Jatkuu

Kommentit